Mielipiteet

Mielipide: Miten käy työttömän työllisyyden hoidon ekosysteemissä? Pääseekö kyytiin vai unohtuuko koneesta?

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Kaksi vuotta seutukunnallisen työllisyydenhoidon Ekosysteemin kehittymistä sivusta seuranneena, tulee väkisinkin mieleen vanha satu vähemmän ammattitaitoisesta räätälistä.

Ensin piti tulla koko puku, sitten housut, sitten liivit ja jäljelle jäi lopulta vain nenäliina, jolla voi pyyhkäistä tuskanhien otsalta.

Ensinnäkin seutukunnallisuuden voi ymmärtää niin monin eri tavoin. Jos sen perimmäinen tarkoitus on ajaa vain joidenkin tahojen omia intressejä, sopii kysyä onko se sitä aitoa yhteistyötä?

Ja miten on käynyt itse kohteen, työttömän, jonka pitäisi olla ratkaisu ekosysteemin yhteydessä hoettuun ”kiimasanaan” kohtaanto-ongelma? Loputtomia työryhmiä, PowerPoint laatikoita ja edestakaisin risteileviä nuolenkärkiä. Siellä ne ihmiset liikkuvat sulavan sujuvasti, kunhan ensin vain pääsevät koneen kyytiin kiitoradan päästä.

Fakta on, että tuleva lainsäädäntö, joka siirtää työllisyyden hoidon kunnille 2024 ei tunnista termiä ekosysteemi. Sen kohtalon ratkaisee yhteistoiminta-alue (20000 työllistä).

Valitettavasti seutukuntamme ei tavoita tätä työllisten määrää ja kaikki nurkkakuntaiset lobbarit, jotka uskovat pienentävänsä vastuualutta voivat varautua pettymään. Jos eivät, onnittelen.

Olette avanneet pandoran lippaan ja vesittäneet uuden lainsäädännön perusajatuksen. Pitkäaikaistyöttömyys Kanta-Hämeessä on kahdessa vuodessa kaksinkertaistunut. Valitettavasti ”kiimasanan” ongelma ei lyhyellä tähtäimellä tule ratkeamaan täältä pussin perältä.

Voisikohan tätä ongelmaa lähestyä myös siitä kulmasta, että olisi työtä, jossa olisi työaika, työolot ja palkka kohdallaan. Työhenkilö on aina palkkansa ansainnut.

Uusimmat

Fingerpori

comic