Mielipiteet

Monitoimirakentaminen ja peruskorjaus

Pitkään jatkunut koulurakentamiskeskustelu jotenkin häiritsee loman alkua, ja varsinkin sivistys- ja tulevaisuuslautakunnan kanta herätti huoleni. Liikuntasaliko onkin yhtäkkiä asiassa olennaista? Ovatko päättäjät oikeasti perehtyneet asiaan vai päättäneet kantansa muilla perustein?

Tulin Tölön kouluun opettajaksi vuonna 1994. Koulu oli tuolloin vasta 15-vuotias, kaupungin nuorin ja modernein. Rakennukset toki vanhenevat, ja korjauksia pitää tehdä, mutta purkukuntoiseksi en kouluani tunnista. Kun Tölön koulun peruskorjaamisesta aikanaan päätettiin, saimme arkkitehdin kanssa suunnitella muutoksia. Suunnitelmasta tuli hyvä ja toimiva.

Yhtäkkiä alettiin kuitenkin puuhata jotakin monitoimikeskusta, koska kiinteistöjä ja neliöitä oli muka liikaa. Tällä keskuksella kuulemma pelastettaisiin toimintaan käytettävät määrärahat. Olemme saaneet kuulla, miten uusi opetussuunnitelma ja uusi oppimiskäsitys edellyttävät uusia entistä avoimempia tiloja.

Hämmästyttävää kyllä ne, jotka vahvimmin todistavat tämän kouluja ja päiväkoteja yhdistävän rakennelman puolesta, eivät kutsuista huolimatta ole juurikaan vaivautuneet paikalle tutustumaan koulun arkeen. Käytännön kokemus tilatarpeesta on nimittäin kovin toisenlainen.

Kun sekä nykyiset että emeritus- ja emeritaprofessorit varoittelevat suuryksiköistä ja avoimen tilan puuhasteluhysteriasta liiallisine odotuksineen ja ongelmineen, niin yllättävän moni meidän paikallispoliitikoistamme luulee tietävänsä paremmin. Heidän reseptinsä on laittaa pienet ja isot sekä yleiset että erityiset kaikki yhteen, järjestää entistä vähemmän luokkapinta-alaa ja jättää paljon tilaa avoimeksi. Siinäkö on ymmärretty kolmiportainen tuki, erityisen oppimisen tarpeet, koulun ja päiväkotien olematon synergiahyöty ja oppimiskäsitys? Kasvatustieteiden yliopisto-opintoja ohjatessani en ole tällaiseen oppimiskäsityksen paradigma-muutokseen törmännyt.

Luin Forssan Lehdestä lapsille esitetyn lapsivaikutusarvioinnin tuloksista. Ne kuulemma puolustivat uudisrakennusta. Todellako? Oikeastihan lapsilta ei kysytty kiinteistöasiaa lainkaan. Lapsilta kysyttiin esimerkiksi, pitävätkö he ryhmätöistä. Pitäminen tulkittiin kannanotoksi uudisrakennuksen puolesta.

Valtuutettu Mäkinen esitti (FL 25.5.) monia argumentteja uudisrakennuksen puolesta. Enimmät liittyivät kiinteistökuluihin. En löytänyt lasta ja lapsen oppimisen etua sieltä perusteluista juuri lainkaan. Kansanedustaja Anttila kirjoitti (FL 1.6.), että päätöstä ei voi tehdä ennen kuin sote-ratkaisujen aiheuttamat kuluvaikutukset ovat tiedossa. Se oli asiallista.

Myöskään koulurakentamisen kuluvaikutukset eivät ole tiedossa. Nyt on lähinnä arviona heitetty summittainen hinta, joka ei sisällä juurikaan tietoa siitä, minkälaisia tiloja seinien sisällä on. Erityisopetus ja erikoisluokat ovat hintaa vailla. Keskuskeittiötä hankittaessa esitetään, että rakennuksen omistamisessa ei ole järkeä, koska se voidaan toteuttaa leasing-periaatteella. Missä tämän vaihtoehdon hinta on kouluselvityksessä?

Luotan, että päättäjien joukossa on ymmärrystä ja uskallusta päättää taloudellisesti kestävästi ja lasten parasta ajatellen sekä ehjiä rakennuksia vuorollaan peruskorjaten.

Juha Alhainen

Tölön ope


Uusimmat