Mielipiteet

MTK:n vastine Envorin väitteisiin

Envor Oy:tä syytetään oikeudenkäynnissä ympäristön turmelemisesta (FL 26.9.). Me Lounais-Hämeen maatalousyrittäjät olemme hyvin pahoillamme, että Envor haluaa puolustuksessaan vetää lokaan viljelijöitä, vaikka koemme olevamme nimenomaan ympäristön kestävän käytön puolella.

Maanviljelijälle, jos kenelle, on tärkeää elää luonnon kanssa tasapainossa. Viljelijä on aina halunnut jättää maatilan seuraavalle sukupolvelle parempana kuin sen itse sai. Nykyään tähän kuuluu keskeisenä osana ympäristökuorman minimointi. Asialla on itseisarvo, mutta myös suuri taloudellinen merkitys. Jos ravinteet karkaavat pellolta vesistöön, niin maa köyhtyy ja sato huononee.

Maatalous on pitkäjänteistä työtä, jossa tutkimus ja neuvonta ovat tärkeitä. Sotien jälkeen valtion ohjaama maatalousneuvonta ohjeisti, että fosforia on varastoitava maaperään. Näin maata voitaisiin viljellä kriisiaikoina, vaikka lannoitteiden levitys peltoon ei olisi joinakin vuosina mahdollista. Fosforia varastoitiin käyttämällä lannoitteita yli tarpeen, jolloin osa varastoitui maahan – mutta osa huuhtoutui pois, kuten nykyään tiedetään. Kesti kymmeniä vuosia, ennen kuin tutkijat ymmärsivät runsaan fosforilannoituksen aiheuttavan vesistöjen rehevöitymistä.

Samaan aikaan pidettiin hyväksyttävänä, että kaupungit ja tehtaat laskivat jätevetensä vesistöön. Usein ravinnekuormitus oli suurta. Kuormituslähteiden yhteisvaikutuksena, ja osana luonnon omaa kiertokulkua, on joidenkin vesistöjen pohjaan muodostunut ravinnepitoinen sedimentti. Tämä aiheuttaa sisäistä kuormitusta, joka on monissa vesistöissä se kaikkein suurin ongelma. Näin ”vanhat synnit” säilyvät sukupolvelta toiselle.

Nykyään viljelijä laskee hyvin tarkkaan, minkä verran lannoitteita tarvitaan. Tällä on suuri vaikutus taloudelliseen tulokseen, jonka lisäksi se on maatalouden tukiehtojen mukaan pakollista. Esimerkiksi fosforin suurin sallittu määrä määräytyy maaperän laboratorioanalyysin ja viljeltävän kasvin perusteella. Lannoitetta saa käyttää vain sen verran kuin viljelykasvi tarvitsee. Silloin ravinnetase on nollassa: se mitä peltoon laitetaan, otetaan sieltä sadon mukana pois.

Luonnonhuuhtoumalle ja sateisille vuosille ei viljelijäkään voi mitään. Siksi vesistöön rajoittuvissa pelloissa on suojakaista, joka estää maa-aineksen ja ravinteiden päätymistä veteen sateen ja tulvan takia. Tämäkin on paitsi hyödyllistä, mutta myös pakollista.

Viljelijät sekä ymmärtävät että kunnioittavat luontoa. Varmemmaksi vakuudeksi maatalous on järjestelmällisen viranomaisvalvonnan piirissä. Mahdolliset sanktiot ovat pisteenä iin päällä.

Envorin oikeudenkäynnissä on selvitetty Loimijoen kuormituksen historiaa. Oikeudenkäynnin asiakirjoissa Hämeen Ely-keskuksen limnologi kiinnittää huomiota siihen, että ravinnepitoisuudet lähtivät nousuun Envorin aloittaessa toiminnan kentällään. Siihen saakka ravinnepitoisuudet olivat laskussa pitkällä aikajänteellä. Ravinnepitoisuuksien nousu on limnologin mukaan tapahtunut vain jätevedenpuhdistamon alapuolisessa osassa jokea. Oikeudenkäynnissä on kyse tämän puhdistamon ylikuormittamisesta. Näin ollen maatalouden syyllistämistä voidaan nähdäksemme pitää ainoastaan Envorin puolustuksen yrityksenä viedä huomio pois varsinaisesta asiasta.

Maatalous on avainasemassa ravinteiden kierrättämisessä, johon myös Envorin bisnes perustuu. Toivomme yhteistyön Envorin kanssa olevan jatkossa rakentavaa.

MTK Lounais-Hämeen johtokunta Kari Aikioaluepäällikkö, MTK Häme

Uusimmat