Mielipiteet

Muisto vuosien takaa

Navetan tunnelmaa. Kuva: Markku Tanni = MT
Navetan tunnelmaa. Kuva: Markku Tanni = MT

On pimeää ja rauhallista, kuuluu vain eläinten rauhoittavia ääniä. Ikivanha peitto peittelee minua ja pientä vasikkaa jonka nimi on Suklaanappi.

Tunnen sellaista ystävyyttä ja läheisyyttä, jota en mistään muualta ole löytänyt. Olen turvassa ja hyväksytty. Noista hetkistä on jo yli viisi vuosikymmentä, silti muistan kaiken kuin eilisen. Pienen ihmisen keino selviytyä, kun maailma ja ihmiset pelottivat. Navetta. Jo silloin oli selvää, kenen puolelle kuulun, keneen voin luottaa ja kenen kanssa voin kokea yhteyden, jota en ihmisten kanssa koskaan kokenut. Lukemattomat yöt, jotka vietin eläinten kylkeen käpertyneenä, ovat elämän suuri lahja minulle. En tehnyt eroa lampaiden, possujen, lehmien tai hevosen kesken, hekin hyväksyivät minut.

Vaikka vuodet ovat opettaneet että omassakin lajissani löytyy luottamuksen arvoisia yksilöitä, jopa rakastamisen arvoinen, en silti koskaan tule kääntämään selkääni heille, joilta sain voimaa ja itseluottamusta silloin, kun sitä eniten tarvitsin. Maksan velkaani eläimille lopun ikääni, eikä se työ tule koskaan valmiiksi. Jokainen kohtaaminen eläinten kanssa on suuri kokemus, useimmiten oikea kultahippu elämän polulla, niitä kerään talteen.

Jos ihmiset antaisivat itselleen luvan todella nähdä ja ymmärtää, ehkä muillekin olisi silloin tarjolla jotain yhtä arvokasta ja taianomaista.

Toivon pieniä enkeleitä vierailemaan jokaiseen tehotuotantolaitokseen, koe-eläinlaboratorioon ja häkkiin, jossa ystäväni viruvat. Mikä määrä syyttömiä vankeuteen tuomittuja!

Vielä koittaa aika, jolloin ihminen häpeää ja katuu tekojaan. Siihen asti on tehtävä väsymättä työtä eläinten hyväksi, että vapaus heille koittaisi pian ja maailma olisi parempi paikka kaikille.

Uusimmat

Näkoislehti

8.8.2020

Fingerpori

comic