Mielipiteet

Muistoja Forssan teatterin alkuajoilta – Ei ollut näyttelijäksi, mutta kaipaus teatteriin jäi

Forssan teatteriyhdistyksen uusi puheenjohtaja Sami Koljonen teatterin edessä. Kuva: Lassi Puhtimäki
Forssan teatteriyhdistyksen uusi puheenjohtaja Sami Koljonen teatterin edessä. Kuva: Lassi Puhtimäki

Kun Forssan teatteri oli 35 vuotta sitten päässyt leikkipuisto-ikään, silloinen teatterin johtaja Riitta Saarinen päätti palkata FM Marjo-Riitta Ventolan vetämään ensimmäistä teatterikurssia Forssaan. Jostakin syystä koulutusta sanottiin Forssan malliksi. Olin Forssan Lehdestä lukenut, että liittyminen on vapaaehtoista. Marjo-Riitan sanoin näytteleminen on henkisesti rikastuttavaa. Näyttämöllä voi löytää itsensä uudella tavalla. Totta puhui.

Olin vetäytyä koko projektista. Mitä kaveritkin ajattelisivat? Myötähäpeä ainakin olisi suuri. Enää ei voinut paeta.

Ryhmään valikoitui 14 nuorta ja vähän vanhempaa forssalaista ja tammelalaista.

Marjo-Riitta hyppyytti meitä Turkan malliin yli kuukauden. Siitä urkeni ura.

Ensi-iltanäytös oli 19. marraskuuta. Lyhytnäytelmä Robert Sheckleyn Hiiviskelylupa.

Lavastuskin oli turkkamainen. Pelkkä baaritiskikyhäelmä, jossa muistelimme porukalla vuorosanoja ja vetelimme Mallua.

Arvostelut olivat jopa myönteisiä. Syystä vai säälistä?

Seuraava näytelmä meille jo ”konkareille” oli Jukka Parkkisen mainioon lasten/nuorten kirjaan perustuva Korppi ja kumppanit.

Lavastustarpeita ei juurikaan ollut. Kaikki oli itse tehtävä. Ketolan Kimmon ideoimana lavastus syntyikin. Itse sain hakea yhtiön metsästä lahonneen kannon, joka markkeerasi majavan patoa, ja lehdettömiä koivunkarahkoja sekä suuren määrän kiviä. Itselleni kyhäsin suuresta pahvikääröstä tammen pöllön pesäpuuksi, johon kylkeen pesäaukon.

Roolivaatteet sai kukin etsiä kuka mistäkin, lähinnä omasta tai vanhempien vaatekaapeista. Minulla oli roolivaatteiden suhteen helppo tehtävä. En tarvinnut kuin tumman hantuukin päähän, niin jopa olin itseni näköinen niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Marjo-Riitta oli hyvää hyvyyttään valinnut minulle oikein luonneosan. Sain seisoa jakkaralla puussa pyyhe päässä huutaen aukosta kaksi vuorosanaa eli ”hu huu”. Siihen päättyi se ura, mutta sitä teatterin ilmapiiriä en voi vieläkään unohtaa. En tiedä, tuliko muista kurssin käyneistä näyttelijöitä. Ainakin pääosaa Korppina näytellyt Tammisen Tani muutti Tampereen Teatterin valomieheksi.

Silloisen teatterin johtaja Riitta Saarisen lopetettua ansiokkaan uransa hän sanoi minulle, että ota sinä teatterin avaimet. Sinusta kun ei näyttelijäksi ole. Siihen loppui se vaihe. Iso kylä kutsui. Avaimetkin hukkuivat muutossa, mutta kaipaus Forssan teatteriin jäi.

Viime vuonna Forssan teatteri täytti 40 vuotta, mutta juhlanäytös jäi sattuneesta syystä pitämättä.

Forssan teatteriyhdistyksen tuore johtaja Sami Koljonen perääkin yhteistyötä, muiden paikallisten teatterien kanssa. Kannatan ajatusta. Apunaan Samilla on tietysti kaikkien teatterilaisten tuntema Thomssonin Tanja.

Oikeassa elämässäkin kaikki on teatteria (Marco Jones )

Asiasanat

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti