Mielipiteet

Muistojen kyläkaupat ja pienet elintarvikeliikkeet – Toivon puotien omistajille uskoa tulevaisuuteen

Pietilän kauppiaspariskunta, Tarja ja Reijo. Kuva: Lassi Puhtimäki
Pietilän kauppiaspariskunta, Tarja ja Reijo. Kuva: Lassi Puhtimäki

Kuunnellessani Radio Hämeen tekemää ohjelmaa Pietilän kauppiaspariskunnasta alkoivat omakohtaiset muistot pyöriä päässä kyläkauppojenkin tiimoilta. Varhaisin muistoni on, kun taivalsin pienenä tyttönä Kalsun Tammeen ja pyysin Yks patska pitskoi, mut ei tapahtunut mitään. Uudemman kerran, mutta ei vieläkään mitään. Silloin onneksi kaupassa ollut karjalainen pappa pelasti minut sanoen, Annaha nyt tytöl puntti tulitikkui.

Muutettuani 60-luvulla Tammelaan niin Riihivalkaman Jaakkolassa kuin Kauppakujan Tammessakin oli kiireetön ja leppoisa ilmapiiri asiakkaiden kertoillessa kuulumisiaan. 70-luvulla kauppa-autot kiersivät pitäjää ja niin Nuutin pysäkilläkin pysähtyivät niin Oksan, Osuuskaupan, Tammen kuin Ruoka-Aitankin autot ja siinä sitä samalla tuli juteltua naapureiden kesken.

Aloittaessani sitten lomittajan työt Tammelan eri kulmakunnilla siellä olleet kyläkaupat tulivat tutuiksi. Liesjärvellä Nelly oli juuri lopettamassa, mutta Vistinkoskella kävin usein. Kaukolassa ollessani pidin tapanani poiketa hyväntuulisten Hilkan ja Seijan luotsamaan Hilimariin. Usein myös juhannusaattoiltana autoillessamme poikkesimme sieltä ostamaan jäätelötötteröt. Torrolla ei ollut enää toiminnassa olevaa kauppaa, mutta Letkulla oli ja siellä oli todella piristävää poiketa aina iloisen Tuulan ja Pekan palveltavana. Heidän jättäessään työn toisille poikkesin toki silti niin kauan kuin työ sinnepäin vei.

Susikkaalla en nähnyt kauppaa, mutta kotiin ajellessani poikkesin Tammelassa Ruoka-Aittaan tai Siwaankin ja Matin mainio snakkari oli joskus kova sana muulloinkin kuin työaikana. Toki oli jossain vaiheessa myös Pekan puoti ja Toinin kauppa, joissa tuli käytyä. Teurolla taas tuli poikettua Eerolla ja Ilmillä. Matkun suunnalla ei ollut mahdollisuutta ostoksiin mutta Forssan Hämeentillähän oli Ruokavarasto.

Ollessani Koijärven suunnalla tai Urjalan tällä puolla ei voinut ohittaa sitä oikeaa kyläkauppaa ja palvelualtista Pietilän pariskuntaa, ja monesti jopa muunakin aikana vaikka Tampereelta tullessa oli pakko poiketa piristymään ja kuulumisia vaihtamaan Tarjan ja Reijon kera ja aina jotain mukaan tarttui, kuten asiaan kuuluu.

Myös pienet elintarvikeliikkeet esim. Forssassa ovat muistojen joukossa. Teatteritalossa aikoinaan toimineessa Meron Siirtomaatavarassa käytiin mummon kera usein ja siellä tulivat kuuluisiksi ne Sipiläisen mummon karamellitkin. Kuuskytluvun puolella myös Puistolinnan Tammikauppaa kolmine osastoineen muistelen käydessäni töissä kehräämössä. Muistan myös jo puretun Hämeenkulman ja sen elintarvikeliikkeen kuin Piparkakkutalossakin olleen ja tietysti pikku-Tammen Kalliomäen alla. Toki tässä on mainittava Eemeli, Aapeli ja Kokki, joitten myyjiä joskus nähdessäni palautamme mieleen, mitä se aika oli silloin ja miten mukavaa oli asioida. Ei voi myöskään unohtaa linja-autoaseman Lihaa ja Kalaa, jonka omistajan huumorintaju oli taattua laatua.

Niin kuin huomataan, olen aina ihannoinut pieniä kauppoja enkä koskaan ole katsonut, mitä aatesuuntaa ne mahdollisesti edustivat, vaan kaikki kävi ja oli sopivasti poiketa. Nykyisinkin niitä suosin, vaikka vähissä ovatkin ja näin korona-aikana ainakaan ei pysty eikä jaksa sen suusuojan kera rampata mitään hehtaarihalleja, jollei jotain erikoisempaa oo hakuses

Toivon todella Letkun ja Koijärven puotien omistajille uskoa tulevaisuuteen ja kylille tiedoksi: Muistakaa, ne aarteet tarvitsevat teitä ja myös ostavia ohikulkijoita.

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti