Mielipiteet

Murtuuko kirkon hegemonia?

Perustuslakivaliokunta katsoi 4.3.2020 antamassaan lausunnossa kirkolliskokouksen esityksen kirkkolaiksi perustuslainvastaiseksi ja antoi siitä kuusi valtiosääntöoikeudellista huomautusta, joiden vuoksi lakia ei voi ehdotetussa muodossa säätää. Lisäksi valiokunta teki lukuisia muitakin valtiosääntöoikeudellisia huomautuksia ja piti esitystä myös kokonaisuutena valtiosääntöoikeudelliseen kehikkoomme huonosti istuvana.

Vuoden 2000 perustuslakiin sisältyvän kirkkolain erityisen säätämisjärjestyksen vuoksi eduskunta ei voi hyväksyä sen käsittelyssä nyt olevaa kirkkolakia. Koska säätämisjärjestyksen mukaan vain kirkolliskokous voi tehdä siihen muutoksia, esitys palaa kirkolliskokouksen käsiteltäväksi. Kirkkolain erityinen säätämisjärjestys periytyy vuoden 1869 kirkkolaista nykyiseen valtiopäiväjärjestykseen.

Pitäisikö tästä kirkkolain erityisestä säätämisjärjestyksestä kokonaan luopua? Perustuslakivaliokunta esitti asian selvittämistä jo vuonna 1993 antamassa lausunnossa. Sitä ei kuitenkaan tehty, eikä sitä esitetty tehtäväksi myöskään eduskunnassa nyt käsiteltävänä olevan kirkkolain valmistelun yhteydessä.

Nyt antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta piti tämän selvityksen tekemistä edelleen tarpeellisena. Nykyinen kirkkolain säätämisjärjestys ei useimpien asiantuntijoiden mukaan ole enää yhteensopiva valtiosääntömme perusajatusten kanssa.

Julkisoikeuden professori Pauli Rautiainen kirjoittaa Perustuslakiblogissa näin: ”Itse näkisin, että selvitystyöhön olisi ryhdyttävä. Samalla olisi hyvä laajemminkin pohtia, sopiiko kirkkolakiin kiinnittyvä evankelis-luterilaisen kirkon erityisasema enää 2000-luvun suomalaiseen yhteiskuntaan. Olisiko aika aivan aidosti erottaa evankelis-luterilainen kirkko ja valtio toisistaan? Eikö monikulttuurisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa kaikkien uskonnollisten yhdyskuntien sääntely voisi perustua täysin samanlaisille oikeudellisille lähtökohdille?”

Olisikohan tuo 1903 hyväksytyn Forssan ohjelman ainoa toteutumaton vaatimus: ”Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisälliset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista.” nyt lähempänä realisoitumista.

Vapaa-ajattelijain liiton entisen puheenjohtaja Erkki Hartikaisen mukaan, kun mitään uskontoa ei mainita missään valtion laissa eikä valtio muutenkaan suosi mitään uskontoa, on uskontojen ja valtion ero todellisuutta. Mutta tämäkään ei vielä takaa täydellistä ajatuksenvapautta, koska laeissa saattaa olla jääneenä uskonnoista peräisin olevia oikeuskäsityksiä ja viranomaiset voivat antaa uskonnollisten käsitystensä vaikuttaa päätöksentekoon. Joten sekin jälkeen, kun kirkon ja valtion ero muodollisesti toteutuu, piisaa vielä puuhaa todellisen ajatuksen- ja sananvapauden edistämisessä.

Joka tapauksessa kirkolliskokouksen on nyt palattava pohtimaan koko kirkkolain tarpeellisuutta. Pienimmän riesan periaatteen mukaan kaikki kirkkolain säännökset olisi perusteltua jättää kirkkojärjestyksen sääntelyn varaan ja esittää kirkkolaki kokonaan kumottavaksi.

Näkoislehti

28.9.2020

Fingerpori

comic