Mielipiteet

Näin hävitetään historiaa

Kouluissa vaaditaan nykyisellään opetettavan tekstauskirjaimilla kirjoittamista sekä näppäintaitoja, ei enää kaunokirjoitusta. Kuva: Juhani Salo
Kouluissa vaaditaan nykyisellään opetettavan tekstauskirjaimilla kirjoittamista sekä näppäintaitoja, ei enää kaunokirjoitusta. Kuva: Juhani Salo

Aikoinaan ja taitaa olla vieläkin tapana suomentaa vanhoja alkuperäisiä ruotsinkielisiä paikannimiä. Syntyi todella omituisia väännöksiä, suorastaan huvittavia. Kun ottaa huomioon, että Suomi on ollut 600 vuotta osa Ruotsin valtiota ja nimet ovat siltä ajalta periytyneet, niin se on todella historian hävittämistä.

Jostakin syystä ei enää vuosikymmeniin kukaan ole suomentanut sukunimiään, pikemminkin on otettu käyttöön vanhoja ruotsalaisperäisiä suvun nimiä, koska ihmiset haluavat tuntea omat juurensa. Samoin on jo pitkään ollut tapana, että täysin suomalaisen nimen omaavat perheet ovat antaneet jopa kolme ruotsalaisperäistä etunimeä lapsilleen. Onko se sittenkin fiinimpää?

Omituista on tällainen vanhojen nimien muuttaminen. Nimi on nimi, eikä sitä ole mitään syytä muuttaa. Ellei se johdu sittenkin jostakin alemmuuskompleksista.

Nyt ovat vielä viisaat opetushallituksen virkamiehet keksineet, että lapsille ei enää opeteta ns. kirjoituskirjaimia. Ei edes siksi, että se olisi osana kädentaitojen harjoittamista. Eli häviää kerralla yksi satojen vuosien taito ja ymmärrys.

Nämä molemmat yhdessä tarkoittavat sitä, että nykyinen nuori sukupolvi ei pysty lukemaan edes vanhempiensa kirjeitä, eikä mitään edellisen polven kirjoituksia. Siirrytäänkö jälleen puumerkkien aikaan, kun ei osata kirjoittaa edes omaa nimikirjoitusta.

Myös vanhat kartat ovat heille kuin jotakin hieroglyfejä. Ei tunnisteta muutettuja paikannimiä, eikä osata lukea tekstiä. Tässä on tehty valtavasti hallaa oman lähihistorian tuntemukselle, joka tuntuu muutenkin olevan todella hukassa nykynuorisolla.

Näkoislehti

28.9.2020

Fingerpori

comic