Mielipiteet

Näin hävitetään historiaa, kun lapsille ei enää opeteta lainkaan kaunokirjoitusta

Perinteinen kaunokirjoitus jäi pois koulujen opetussuunnitelmista viitisen vuotta sitten. Kuva: Tapio Tuomela
Perinteinen kaunokirjoitus jäi pois koulujen opetussuunnitelmista viitisen vuotta sitten. Kuva: Tapio Tuomela

Aikoinaan päätettiin, että suomennetaan vanhat ikiaikaiset paikannimet suomalaisiksi. Se merkitsi sitä, että vanhat nimet häipyivät unholaan ja vanhoista kartoista ja muista asiapapereista ei enää selvinnyt nykyihmisille lainkaan, mikä paikka on ollut aikoinaan kyseessä. Samalla syntyi mitä kummallisimpia käännöksiä ja huvittavia väännöksiä, jotka eivät perustuneet mihinkään.

Vanhat kartat ja arkistot on kirjoitettu hyvin kauniilla käsialalla. Nyt on joku (kuka ja miksi?) suuressa viisaudessaan päättänyt, että enää ei lapsille opeteta lainkaan kaunokirjoitusta. Se taas merkitsee sitä, että edellisen sukupolven kirjeet ja arkistot ovat nykynuorille täyttä hepreaa.

Samalla häviää tulevaisuudessa mahdollisuus ymmärtää mitään näistä vanhoista kartoista ja asiapapereista ja suuri osa lähihistoriastakin on tuleville polville kuin antiikin hieroglyfit.

Toisaalta korostetaan, että käden taitoja tulisi kehittää. Eikö juuri käsin kirjoitettu kaunokirjoitus olisi sitä kädentaidon kehittämistä joka kehittää näppäryyttä ja motoriikkaa. Vai ovatko nykylapset jo niin stressaantuneita, että eivät pysty sellaiseen edes keskittymään.?

Olisi kyllä syytä hieman harjoitella, kun monien nykyisten ylioppilaidenkin käsialat ovat yhtä surkeat, kuin oli entisillä alakoululaisilla. Pelkkiä harakanvarpaita tikkukirjaimilla.

Ollaanko menossa takaisin aikaan jolloin lukutaidottomat käyttivät puumerkkiä? Eihän tikkukirjaimista synny mitään persoonallista nimikirjoitusta.

Asiasanat

Uusimmat

Fingerpori

comic