Mielipiteet

Oikeusvaltiossakin riittää pohtimisen aiheita – Laintulkinta ja syyttämiskynnys vaihtelevat riippuen syytetyn yhteiskunnallisesta asemasta

Ulkoministeri Pekka Haaviston toiminta sai vain nuhteita. Kuva: Mauri Ratilainen
Ulkoministeri Pekka Haaviston toiminta sai vain nuhteita. Kuva: Mauri Ratilainen

Ainakin monen maallikon mielestä yllä olevassa otsikossa on huomattavasti perää. Hokema, usein toistettu sanonta ”laki on sama kaikille” on tuttua, mutta laintulkinta ja syyttämiskynnys vaihtelevat riippuen syytetyn yhteiskunnallisesta asemasta.

Ylemmissä virkatehtävissä korkeita palkkoja usein perustellaan virkahenkilön normaalia suuremmalla vastuulla työssään. Ihmettelyä herättää kuitenkin tosiasia siitä, että mitä korkeammassa asemassa virkahenkilö toimii, sitä parempi on syytesuoja.

Aikaisemmista kyseenalaisista oikeusmenettelystä mainittakoon esimerkiksi Pohjois-Suomen jokien koskiosuuksien joutuminen sota-aikana paikallisilta talonpojilta kepulikonstein valtiolle. Omistajamiehet olivat rintamalla puolustamassa Suomea ja sen kansalaisten oikeuksia. Kaupat tehtiin pelkästään tiloilla olevien vaimojen kanssa, rintamalla olevilta miehiltä ei suostumusta kysytty ollenkaan. Valtiota edusti silloin Urho Kekkonen. Kauppoja on myöhemmin useaan otteeseen pyritty mitätöimään, mutta tuloksetta. Nämä rintamalla olleet miehet eivät taistellullaan onnistuneet puolustamaan omaa omistusoikeuttaan jokimaihinsa.

Myös viime aikoina olemme saaneet lukea esimerkkejä omituisista päätöksistä oikeusvaltiossa. Ulkoministerin (Pekka Haaviston) alainen virkamies kieltäytyy täyttämästä ulkoministeri Haaviston käskyä todeten sen esityksen lainvastaiseksi. Haavisto siirtää virkamiehensä vastoin tämän suostumusta toisiin tehtäviin. Lainsäädäntövaliokunta toteaa, että lakia on rikottu, mutta seuraamuksia tulee. Hallituskin piti äänestyksen tästä asiasta, mutta siinäkin nähtiin: ”oma etu (hallituksen) paras etu”. Siellä äänestettiinkin hallituksen jatkamisesta, ei Haaviston teoista, näin kerrottiin.

Toinen esimerkki: Silloinen valtiovarainministeri Katri Kulmuni huomasi tarvitsevansa esiintymisopetusta. Valtion heikosta rahatilanteesta piittaamatta hän hyväksyi itselleen 50 000 € maksavan kurssin. Summa vastaa keskimäärin lakiasioitten omaavan virkahenkilön vuosipalkkaa. Asia tuli ilmi ja herätti pahennusta jopa omassa puolueessa. Vasta sitten Kulmuni tajusi virheensä ja tarjoutui maksamaan kulut omasta pussistaan. Hänen olisi pitänyt tajuta vastuu paljon aikaisemmin.

Tällä kirjoituksella haluan tuoda esille sen, että oikeusvaltiokäsitteessämme on vielä kehittämistä. Toki monissa muissa maapallomme maissa oikeusvaltiokäsitteet ovat vielä tuntematon käsite. Nyt meillä olisi mahdollisuus toimia näissä asioissa esimerkkinä muille valtioille ja kansoille. Lainsäädäntö sinänsä on meillä kunnossa, mutta käytännössä auktoriteetti sen toimeenpanoon ja hoitamiseen on riittämätön.

Uusimmat

Fingerpori

comic