Mielipiteet

Olavi, vuosisatainen nimisuosikki

Keskiajalta lähtien on Norjan kuningas Olavi Pyhä ollut Suomessa nimeltään sangen suosittu. Hänen kaimojaan ovat Olavin lisäksi Ollit, Uotit, Uolevit, Oulat ja Uulat. Pohjoismaiden lisäksi nimi on tuttu Virossa ja Pohjois-Saksassa. Nimen pohjana on muinaisskandinaavinen Olafr, ”sukunsa vesa”. Sukunimiversioita tunnetaan jo 1500-luvulta: Ollila, Ollinen, Ollikainen ja Olkkonen.

Olavi on pitkään ollut yksi suosituimpia miestemme etunimiä. Johannes Linnankosken romaanin Laulu tulipunaisesta kukasta päähenkilö, salskea Olavi sekä suosittu laulaja Olavi Virta lisäsivät hekin nimen suosiota.

Onpa tunnetulla nykyartistillakin tämä nimi.

Kuningas Olavi kaatui Stiklarstadin taistelussa pakanallisia alamaisiaan vastaan 29.7.1030. Hänestä tuli marttyyrikuningas, sittemmin pyhimys.

Maamme ensimmäinen, Turkuun 1249 perustettu luostarijärjestö sai nimensä hänen mukaansa. Pyhälle Olaville omistettuja kirkkoja meillä on ollut monia, kuten Kalanti, Kalvola, Kivennapa, Lappi Tl., Lemu, Sysmä, Tyrvää, Ulvila ja Yläne. Olavin mukaan nimettiin linna Savossa ja linnantorni Viipurissa. Olavin tunnus sotakirves on Ahvenanmaan, Satakunnan ja Uudenmaan vanhoissa sineteissä.

Kirkkotaiteessa Olavi kuvattiin sotakirves kädessä, lohikäärmeen päällä seisomassa. Näin esitettiin pakanuuden ja pimeyden voimien häviötä voittoisalle Pyhälle Olaville. Lohikäärmeen on myös tulkittu olevan Olavin valtaistuintaistelun hävinnyt pakanaveli Harald.

Olavin päivä (29.7.) on ollut pyhä: marjoja ei saanut koota, ei liioin heinää – muutoin sudet ja karhut uhkasivat kiellon rikkojaa. Lounais-Suomessa tämä päivä oli ensimmäinen kesän ja syksyn rajakohta: Yötä Uolevista, päivää Paavalista. Yöt pimenevät. Muuttolinnut alkavat kokoontua:

Pääskyset Uoti ottaa, Lauri lakaisee, Perttu peräti vie. Ollista otettiin pyssyt olalle: linnustus alkoi. Heinänteko oli lopuillaan, viljakuhilaat kohosivat pellolle ja tupaan sytytettiin valkea.

Olavin päivään liittyi tapoja vanhoista satojuhlista. 1600-luvun lopulla Kuopion seudun luterilaiset papit saivat nuhteita osallistumisesta ortodoksipappien tavoin keväisen, nyt Ollina teurastetun pässin syöntiin. Puettiin ylle juhlavaatteet eikä arkitöitä tehty. Runsas olut ja viuluniekat kuuluivat ilonpitoon. Vielä sata vuotta myöhemmin Christfrid Gananderin Mythologia Fennica kertoo, miten Ollin päivänä varotaan karjanrehun käsittelyä karhun hyökkäyksen pelossa. Pyhimyksen päivä muistutti vanhasta elonkorjuun ja karjanhoidon juhlasta. Vielä 1800-luvulla Somerolla sanottiin: Uotin päivänä pitää syödä sänkiäislammas ruoaksi, kun on tullut hyvä viljavuosi.

Perinteisessä kalenterisauvassa Olavin päivän merkki oli piilukirves, Uotin koukku. Puuhun piirrettynä kuvio muistutti kulmikasta koukkua, ei niinkään kirvestä. Jos talosta oli nyt edellisvuotinen vilja lopussa ja syötäväksi piti leikata vihantaa viljaa, kuivata, puida hätäriihellä ja jauhaa, tultiin kalenterisauvan koukkuun. Nälkäisen hampaat joutivat kunnon syötävän puutteessa naulaan.

Nykymaailma katsoo marttyyrikuninkaita toisin kuin pyhimyslegendat.

Uskon levittäminen pakolla ja aseiden avulla tuntuu vieraalta.

Evankeliumi ja sotakirves sopivat huonosti yhteen. Entisaikojen uskon puolesta taistelleet tekivät oman aikansa lähtökohdista omantuntonsa käskyn mukaan. Meidän omatuntomme neuvoo toisin: tehdään uskosta käytännön päätös. Väkivaltaa ei tarvita.

Uusimmat

Näkoislehti

10.8.2020

Fingerpori

comic