Mielipiteet

Omaishoitajien asemaa parannettava

Viime aikoina mediassa on ollut ikäviä uutisia siitä, kuinka ikääntyneet puolisot ovat viimeiseen asti yrittäneet hoitaa jo petipotilaana olevaa puolisoaan kotona, mutta lopulta voimat ovat ehtyneet. Viimeisin tapaus oli Satakunnassa, jossa 90-vuotias mies surmasi vaimonsa ja itsensä, koska apua kumppanin hoitamiseen ei herunut sen paremmin kunnalta kuin ihmisiltä naapurustossakaan.

Vanhusten kohtelu nyky-Suomessa on huonolla mallilla, koska se ei tuota rahaa. Lemmikkien hoidosta, Pride-kulkueista ja Al Holin leirin naisista kyllä huolta jaksetaan kantaa, mutta vanhusten elinoloista eivät poliitikot, media, mainostajat ja julkkikset juurikaan innostu.

Onnekkaimmat vanhukset toki saattavat viettää elämänsä iltaa hyvässä hoitolaitoksessa tai kotonaankin, mikäli resursseja kunnalliseen tai yksityiseen hoitotyöhön on riittävästi. Usein omaishoitajan vastuu on kuitenkin iäkkäällä puolisolla, joka tekee hoitotyötä 24 tuntia vuorokaudessa muutaman sadan euron kuukausikorvauksella. Olosuhteiden nopeasti muuttuessa joko hoitajan tai hoidokin osalta ei apua sitten aina ole olekaan heti saatavissa.

Pääseminen kotoa hoitolaitokseen edellyttää yhteydenottoa oikeaan tahoon, papereiden täyttöä ja/tai internetin käyttöä, mutta osaamista näihin iäkkäiltä ei ehkä löydy. Myös jonot hoitolaitoksiin ovat joissakin kunnissa ja kaupungeissa pitkät.

Kunnilla tulisi olla riittävät resurssit ja velvoitteet seurata sekä omaishoitajan että hoidettavan kykyä selviytyä kotioloissa. Säännönmukainen seuranta ja selkeät ohjeet toimimisesta hätätilanteen sattuessa tulisi olla omaishoitajien ja heidän läheistensä tiedossa. Valtion kaavailemalla työllistämistuella pitäisi myös palkata henkilöitä, jotka kävisivät auttamassa vanhuksia arjen askareissa kuten kaupassa käynnissä, siivoamisessa ja pyykkäämisestä ja kahvin keitosta. Samalla hekin tarkkailisivat vanhusten kuntoa ja tarpeen tullen järjestäisivät tarvittavaa lisäapua.

Fingerpori

comic