Mielipiteet

Onneksi joulu meni jo

Monet rakastavat joulua, jotkut eivät. Kilikalikellot, joulupukki, lahjukset, jouluruoat, tipetipit, muovikuuset, livekala, himmeli, glögi ja joulusauna. Näistä ei ainakaan jouluna pääse eroon.

Siispä päätimme pakata reppumme ja lähteä, niin kuin niin monena vuonna ennenkin etsimään aurinkoenergiaa eteläisiltä mailta. Pois ikiharmaan taivaan alta.

Viimeistään koneessa huomasimme, että onhan noita muitakin samanhenkisiä istuimet täynnään. Siinä seitsemän tuntia jalat suussa istuneena kotisohva tuli mieleen, mutta kestettiin.

Roomalaiskatollinen maa ja aurinko. Se oli siinä. Matkamaassamme on vain n.15-20 % luterilaisia, joten joulu ei ole ”oikea” joulu.

Mikä sitten on se oikea joulu? Sanotaan, että joulu on rauhan ja kiitollisuuden aikaa. Luterilaisissa maissa on rauha ja kiitollisuus älytöntä riehaamista ja holipomplaamista. Kenellä on enemmämän ledejä parvekkeilla? Kuka vetää lärvit? Kenen syntymäpäivä olikaan?

Hotellin ympäristön hälinässä sitä ei huomannut. Ei muovikuusia, ei joulupukkeja, ei koristeita, ei joululauluja kauppojen ämyreistä. Ainoa jouluun viittaava oli joulutähtirykelmä akaasian juurella. Siitä se joulumieli tulikin.

Tietysti jenkkihömppäjoulu on tännekin tullut ainakin muualle maahan, mutta paikka, jossa olimme, ei siitä ollut tietoakaan. Lienee ollut norjalaisen hotellimoguli Petter Stordalenin omistama.

Vain liikkeiden näyteikkunoissa oli seimiä eli hevoskaukaloita. Toinen toistaan taidokkammin rakennettuja. Seimien vieressä olivat Jooseppi ja Martta sekä itämaan tietäjät Melleri, Kasperi ja Pallihara. Oli myös muutama paimen ja kotieläimiä.

Katselivat ihastuneina juuri syntynyttä ihmisen poikaa. Siinä oli sitä joulun taikaa.

Sitä paitsi emme olleet katkeria, ettei taaskaan tullut otettua kuusta ja koristeita matkaan. Eikä myöskään lähetetty kinkkua etukäteen lentopostina. Ei tullut paistettua kinkkua vaan ruumista.

Ensi vuonna uudelleen. Ja Feliz Navidad siihen asti.

Asiasanat

Uusimmat

Näkoislehti

30.10.2020

Fingerpori

comic