Mielipiteet

Opiskelijat töihin – tulorajat ylös

Suomen nykyinen hallitus on ponnistellut työllisyysasteen nostamisessa koko toimikautensa, ja sama työ jatkuu myös seuraavalla eduskuntakaudella. Yksi ahkeruuden este on suomalaisessa opintotukijärjestelmässä oleva liian matala opintojen aikaisen työssäkäynnin tuloraja. Opintotuen tulorajoilla tarkoitetaan sitä enimmäissummaa, minkä opiskelija saa tienata nostaessaan opintotukea.

Suomalainen opintotukijärjestelmä koostuu opintorahasta ja oikeudesta opintolainaan. Jos opiskelija nostaa yhdeksän kuukautta tukea, hänellä saa olla koko vuoden aikana muita tuloja enintään 11 850 euroa. 10 tukikuukauden vuosituloraja on 10 540 euroa. Tämä ei kannusta työntekoon, ja lisäksi monet opiskelijat myös keskeyttävät työntekonsa hyvissä ajoin ennen rajan täyttymistä. Tähän on syynä pelko tuen takaisinperinnästä. Mikäli järjestelmä aiheuttaa kansalaisen käyttäytymiseen näin merkittäviä muutoksia, on se aina merkki systeemin tehottomuudesta.

Mikäli nyt selvityksessä oleva, opintotuen tulorajojen totaalipoisto ei saa taakseen vahvaa ylipuolueellista tukea, niin jo pelkkä nykyisen tulorajan nosto esimerkiksi 18 000 euroon lisäisi valtion verotuloja 5,9 miljoonalla eurolla (nettotulot). Tämä myös tutkitusti poistaisi erilaiset opiskelijoiden “kikkailun tarpeet” työnteon ja tuen välillä. Tulorajan nostaminen 18 000 euroon lisäisi opiskelijan keskimääräisiä ansioita liki 600 eurolla kuukaudessa ja vahvistaisi myös ostovoimaa.

 

Ongelma kokonaisuudessa on myös takaisinperintä, jossa liikaa saadun opintotuen loppusummaan lisätään 7,5 prosentin raippakorko, mikäli opiskelija ei omaehtoisesti palauta ylimääräistä summaa. Tuloseuranta tehdään aina jälkikäteen verotuksen valmistuttua ja se aiheuttaa usein ikäviä yllätyksiä. Takaisinperintä on hallinnollisesti raskasta ja myös sitä tulisi tarkastella uudelleen.

Pohjoismaista sekä Tanskassa että Norjassa tulorajat ovat korkeammat kuin Suomessa, mutta sen sijaan tulorajan ylittävästä osasta joutuu maksamaan takaisinperinnässä 50 prosenttiyksikön lisäveron. Tämä ei vaikuta hyvälle vaihtoehdolle. Sen sijaan tarkasteluun voisi ottaa lisätulojen korkeamman verotuksen takaisinperinnän sijaan.

Opiskelun aikaisen työnteon tulorajojen korkeammalla rajalla on merkitys myös kotitalouksien lainamäärien ja velkaantumisen kanssa. Jos vaihtoehtona on opintolainan nostaminen, työnteko on tässäkin mielessä järkevää. Opintotukiuudistus tuli voimaan 1.8.2017, ja sen myötä valtion takaamaa opintolainaa on voinut nostaa kuukaudessa jopa yli 60 % aiempaa enemmän. Samalla tukeen tehtiin myös muita muutoksia, kuten korkeakouluopiskelijoiden opintorahan määrän pienentäminen sekä opiskelijoiden siirtäminen yleisen asumistuen piiriin. Opintolainakanta on kasvanut uudistuksen jälkeen yhteensä yli 490 miljoonaa euroa, ja opintolainakannan vuosikasvu on kiihtynyt tänä aikana lähes 23 prosenttiin.

Opintotuen nykyiset tulorajat aiheuttavat merkittävää hyvinvointitappiota. Nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa valtion saamat tulot eivät riitä kattamaan hyvinvointiyhteiskunnan menoja ja palvelujen kustannuksia, on tärkeää purkaa kaikenlaiset kannustinloukut. Järjestelmän pitää perustua kannustavuuteen. Työnteko ei saa olla este, mikäli opinnot etenevät normaalisti.

Kristiina Hämäläinen (Kok.)
sairaanhoitaja ylempi AMK, kansanedustajaehdokas

Uusimmat