Mielipiteet

Pannaas muistellen

Maailmasa ja Suamesa on kaks si jumalattoman rummaa kiältä eli murretta. Toinen on Loimaan ja toinen viäki kauheempi , jota tää nyssi kai si on, meinaan Vorssan murre.

Ihan itteeki hävettää kuunnella saatikka lukkee, sikäli jos ossaaka, niin sillä vaan on toimeen tultu. Ruastuun on päässy sillon kun maalikylään lährin meinaan Hesaan.

Ennen vanhaan Vorssasa pärjäs hyvin Vorssan kiälellä. Nysse on siäläki vähän huanompaa.

Tehtiin maar siälä muutaki ku puhuttiin kiälillä. Tansseisaki käytiin ihan Tammelasa asti.Jaawa Setillä tai Ämsetillä painettiin pitkin Lamalan aukeeta kohti Runkomäkkee, että tukka hulmus.

Pois tultiin mun muistini mukkaan jalkasin jostakin Hykkilän-Lunkaan kautta. Jaawa kun sano tyäsuhteensa irki ja Saaren kartanon nuoarempi karjakko, se riivirauran näkönen tummelikoura piti saattaa kottiinsa. Ei se kyllä sissään päästäny, ei eres porstuan pualelle. Mutta sain ihan vahinkosa tissiä kourasta. Viäläki on ottakulmasa arpi muistona, ku se tempas kassilla, että morkoolit soi.

Lähemmäs kolkytä kilsaa tuli senki saattoreisun mitaks. Aamulypsyn aikaan sitä Lamalan aukeeta takasin lompsotellesa jallaat oli jo ihan mämminä ja Uus-Similän äyssiirit katteli holjasti ihan niinku olis kurjuuteni ymmärtäny.

Karjakko tuli taas miäleen kun niitten utareita katteli. Mutta osas lehmäkki mennä lujaa ku muutaman kerran kivenmurikoilla lautaisille latasin. Mahto tulla mairosta kermaa siinä kirnusa.

Hämeentiän pääsä Vinlaussonnin portin kiäppeillä vastaan rehusi pitkäsä palttoosa Vorssan Remprantti, Aaltosen Kalle omiaan höpisten. Oli menosa taiteen tekkoon pahvien kans. Kalle piirsi Porvoon väriliiruilla melkein mitä vaan. Etupääsä maisemia. Markalla myi ja kaljapullolla.

Lähes kaikisa Vorssan ja Ypäjänkin koreisa niitä teoksia roikku parhailla paikoilla. Meiränki huusiin seinällä Levällä oli pari. Toisesa oli talo ja koivu, toisesa koivu ja talo siinä Anneli Saulin kuvan viäresä. Kommeita olivatki.

Ensimmäinen pumpulienkeli polki Pyrkijällä vastaan siinä Kantikulman nurkilla lepperi ilosesti päin persusta. Rykkityykihammeen alta näky tai ei näkynykkä. Kuvittelin vaan.

Olis ollu eres pyärä, mutta ei mittään. Ei muuta ku hikiset jenkkitossut ja suuki ku Viäremän koski kuivana.

Lopulta kotipytinki jo näky. Paninki juasten loppumatkan. Mamma oli pannu Rasputiinille pilkkumiin piapoo ja miähen mitan Hakalan hamparia sualentäytteeks.

Sit ei muuta ku maha täynnä matrassille maate. Kohta jo kuulemma kuorsasin, että lanki tärisi, enkä kuullu ku tehtaan pilli kiljas pualta päivää, eikä ollu niin väljäkä.

Pani sitä reissua muistellen

Keijo Wääri


Uusimmat