Mielipiteet

Paradigmainen muuttuva maailmankuva

Kuva: Soile Toivonen
Kuva: Soile Toivonen

Tiede perustuu ateismiin, kirjoittaa Raimo Rintamäki (FL 28.9.) ja unohtaa, kuinka merkittävä osa tiedemiehistämme ovat olleet hartaita uskovaisia ihmisiä. Jostakin syystä myös kirkkomme sisällä on pappeja, piispoja, jotka on koulutettu tiedeyliopistoissamme. Rintamäen tapa jakaa tieteet kirjoituksessaan on tuttua oman nuoruuteni filosofisen tiedekunnan ikääntyneen professorin luennosta. Ne oli tentittävä ja tentit läpäistävä, mutta ei niihin uskoa kuulunut narraatioina, tarinoina muiden joukossa.

Usko loi pohjan luonnontieteelle, kirjoittaa taas Juha Ahvio (FL 2.10.) ja palaa historiaan, jossa tieteen taustalla on liki pelkästään kirkon taloudellista tukea, mutta myös syvästi uskovaisia teologeja. Hän lainaa myös Kopernikusta, joka rakensi aurinkokeskeisen maailmankuvammekin, pappi, matemaatikko ja tähtitieteilijä. Hänen suuhunsa on pantu myös lausahdus: ”On aitoa tietoa tietää, että me tiedämme, mitä me tiedämme, ja tietää, että emme tiedä, mitä me emme tiedä.”

Oulun yliopistossa filosofinen tiedekunta muutti nimensä luonnontieteelliseksi, jotta tältä keskustelulta vältyttäisiin. Samoin Turussa valtiotietieteellinen vaihtoi nimensä yhteiskuntatieteelliseksi. Näin myös omat tohtorin hattuni oli vaihdettava molemmat edustamaan oman aikamme käsityksiä näistä tieteistämme. Tämä keskustelu kun oli käyty jo aikapäiviä ja oli vanhentunutta, siinä missä tieteittemme suuri sota 1960-luvulta alkaen.

Kolikolla on kuitenkin edelleen nämä kirjoittajien esittämät kaksi puolta ja puhtaimmillaan molemmat ovat oikeita. Molemmat ovat todellakin oikeassa, tieteellä ja kolikolla ovat nämä kaksi puolta. Se kumpaa opiskelet ja yliopistossa opetat, tutkimuksesi perustat, on se mihin yleensä myös rakastut ja maailmankuvasi rakennat. Innovaatioyhteiskunta ja sen dynamiikka näkee kolikossa kuitenkin myös kolmannen puolen. Siinä kolikko käännetään pystyyn ja pannaan pyörimään. Tämä kolmas ulottuvuus on kaiken aikaa vaihtuva ja siitä voi ottaa vain kuvia, ja ne ovat tietyn hetken silmänräpäyksiä. Tiede kun on koko ajan liikkeessä ja dynaaminen, eikä sitä määritellä lähtien vaikkapa sen historiasta. Aika kun on ihmisen keksimänä se kaikkein kehnoin kelloineen mitaten. Aika kun oikeasti hidastuu ja pysähtyy, voi vaihtaa suuntaakin. Materiaakin on muutakin kuin näkemämme, pimeää ainetta.

Meillä on taipumusta peitellä totuutta, hävittää historiaammekin ja vältellä uutta sekä maailmakuvamme muuttavaa, joskus ahdistavaakin. Uusi tieto ja sen sovellukset on vanhan maailmankuvan hävittävä ja siten kolikon kahta puolta varjelevalle vaikea hyväksyttävä. Elämme juuri nyt aikaa, jolloin muutokset ovat poikkeuksellisen dramaattisia ja samalla monen kokemana ahdistaviakin. Koemme sen hybridinä ja muutoksen rakentajat uhkaavina uusine luomuksineen, innovaatioineen. Samalla vanha historiammekin kirjoitetaan koko ajan uudella tavalla ja unohtaen sellaista sepitteellistä kerrontaa, jonka taustalla ovat traditiot ja perinteinen tapamme kohdata todellisuus joko materialisteina, ateisteina tai sitten teisteinä, tietyn uskontokunnan jäseninä. Molemmat ovat toki oikeita, yhtä turvallisia, mutta maailma on sittenkin muutoksen tilassa ja kolikon pyöriminen jatkuu, tapahtui Yhdysvaltain presidentinvaaleissa mitä tahansa.

Uusimmat

Näkoislehti

28.10.2020

Fingerpori

comic