Mielipiteet

Paras ystävä

Kauan sitten minulla oli pieni ystävä, Manta nimeltään. Kuljimme yhdessä kaikkialla, Manta seurasi minua kun tein askareitani niin pellolla kuin navetassakin. Kun lypsin, hän istui joko sylissäni tai lehmän selässä, sieltä oli hyvä tarkkailla tilannetta. Koska hänen varpaansa olivat kaikki kääntyneet sisäänpäin, orrella istuminen ei onnistunut. Niinpä Manta asusti avoimessa laatikossa, jossa tunsi olonsa turvalliseksi ja myös muni sinne. Aina munittuaan Manta kiirehti luokseni kertomaan saavutuksesta ja sitten siitä piti toki myös kiitellä ja kehua.

Sylissä olo oli parasta. Manta ei koskaan kaakattanut, piti vain pientä hyrinää ja marmatusta, jutteli niitä näitä.

Tuli ilta, jolloin asiat eivät sitten kulkeneet totutun kaavan mukaan. Olin jo lähdössä navetasta ja toivotellut hyvät yöt kaikille, kun Manta vielä lähtikin perääni ja halusi syliin. Vietin pitkän tovin pieni kana painautuneena tiiviisti itseäni vasten. Lopulta Manta meni itse pesäänsä ja minä lähdin. Aamulla ei kukaan tullut vastaan, menin katsomaan mikä oli vialla ja siellä Manta nukkui pesässään, pää siiven alla, ikiunta.

Surin ystävääni kauan, vieläkin ajattelen Mantaa usein kuten muitakin ystäviäni, jotka ovat jo menneet.

Forssan Lehti kertoi 8.11. HK:n tappioista. Samassa jutussa puhutaan “materiaalihävikistä”.

Elävä, tunteva, ainutlaatuinen yksilö onkin yllättäin “materiaalia”! Saisivat hävetä! Eläin ei ole harmaata massaa, eikä myöskään esine. Kunnioitusta ja arvostusta jokaiselle eläimelle, olemme kaikki yhtä arvokkaita ja ainutkertaisia.

Ilona PirinenForssa

Uusimmat