Mielipiteet

Perussuomalaisten suosion syistä

Forssan lehden pääkirjoitussivu (8.7.) kertoo, kuinka perussuomalaisten menestyksen takana ovat pelot globaaleista ongelmistamme ja turvallisuuden järkkymisestä sekä tunnepohjainen äänestäjä. Epäilemättä pelko on monessa asiassa motiivi, lukien samalla pääkirjoitussivun toimittaja Minna Akimon kirjoitusta avioliitosta kirkon taistelukenttänä.

Vihreä puolue on oman aikamme toinen menestyjä ja epäilemättä pelot maailmanlopusta ovat sielläkin muutoksen taustalla, mutta niistä nyt ei kehtaa kirjoittaa. Se ei ole muodissa silloin, kun haetaan medialle tyypillistä negatiivista uutista pääkirjoitussivulla lukijaa samalla ruokkien.

Forssasta ei muuteta vain ikävien asioiden työntämänä, vaan myös pääkaupunkiseudun positiivisten asioiden houkuttelemana. Ehkä nämä positiiviset vetäjät, koulutus, työllisyys, palvelut, elämäntapa, uudet mahdollisuudet jne. ovat jopa tärkeämpiä. Sama pätee poliittiseen toimintaankin, etenkin omana aikanamme, jolloin mahdollisuuksia on runsaasti ja elintaso korkea, maa maailman onnellisimmaksi mainittu. Miksi Suomessa pelättäisiin nyt enemmän kuin aiemmin? Tunteet veisivät tänään toisin kuin ”järkevänä aikana” sotien jälkeen vanhoja perinnepuolueitamme äänestäen ja yhtä kanavaa katsellen?

Takavuosina perinnepuolueitamme luonnehtivat hyvinkin lehden luettelemat pelon politiikan ilmapiirin motiivit tukea maalaisliittoa, kommunisteja, porvareita ja sosialisteja. Mediatkin olivat usein yhden puolueen äänenkannattajia ja uutinen oli silloinkin negatiivinen, ei positiivinen ensinkään. Tänään perinteinen media on saanut valtavasti kilpailijoita ja sosiaalinen mediamme on puhtaasti sähköinen, reaaliaikainen ilmiö samalla. Se ei ole pelon maantiedettä Forssassakaan, vaan antaa uuden mahdollisuuden, siinä missä uudet puolueetkin.

Tuhannet uudet valtuutetut ja kokonaan uudet kasvot politiikassa puolueineen voivat olla monelle myös positiivinen kokemus ja mahdollisuus vaikuttaa niin paikallisesti kuin kansallisesti ja jopa globaalissa ympäristössä operoiden, jopa Teuvo Hakkaraiselle. Perinteisen median tapa tulkita oman aikamme ilmiöt vain pelon ja turvattomuuden kokemuksina, konfliktina, on liioiteltua suhteessa takavuosiin ja myös poliittiseen kilpailuun äänestäjistämme. Moni asiantuntija on tänään funktionalisti.

Joka kolmas suomalainen mies näyttäisi pitävän perussuomalaista puoluetta sopivimpana itselleen, jolloin kyse ei voi olla vain pelosta ja turvattomuudesta. Lisäksi he näyttävät myös äänestävän usein naisia, jolloin tämäkin sukupuoleen sidottu äijäpuolueen ilmiö on syytä arvioida uudelleen etenkin Kanta-Hämeessä, jossa kansanedustajaksi äänestetään miltei pelkästään naisia. Joka kolmas suomalainen mies ei voi olla väärässä peläten ja kokien maailmansa lehden kuvaamana taistelukenttänämme. Se on takavuosien konfliktiteoreetikkojen tapa ymmärtää maailmaa, jossa kaikesta on puutetta ja käydään hillitöntä taistelua. Puolue tai kirkko ei ole pelkkä helvetti sekään. Siihen voi liittyä runsaasti myös positiivisia kokemuksia ja mahdollisuuksia, hyväksytyksi tulemista. Kysykää vaikka perussuomalaisilta aktivisteilta ja heidän motiivejaan hakien kansanedustajina ja kunnanvaltuutettuina.

Uusimmat