Mielipiteet

Pidetään lapsistamme huolta

Eriarvoisuuden lisääntyminen Suomessa on aiheuttanut myös vakavan riskin lasten ja nuorten aikaiselle syrjäytymiselle. Lähes 15 prosenttia lapsista elää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. Köyhyys näyttää periytyvän ja sitä kautta haavoittavan useita sukupolvia. Yksinhuoltajat ovat kaikkein vaikeimmassa tilanteessa. Työttömyys, pitkäaikaissairaus tai muu perheen tasapainoa heilauttava tilanne saattaa romuttaa perheen talouden pitkäksi aikaa. Tästä kärsivät myös lapset. Pirstaleinen sosiaaliturvajärjestelmä ja tukiviidakossa suunnistaminen tuottaa vähävaraiselle perheelle epävarmuutta ja turvattomuutta, joka heijastuu myös lapsiin.

Vähävaraisuus ja siitä johtuva syrjään jääminen, kiusaaminen ja yksinäisyys on lisääntynyt. Osalta lapsista puuttuu mahdollisuus kehittyä kykyjensä mukaisesti. Asuinalueet jakautuvat ja koulut profiloituvat tämän kehityksen seurauksena, lasten sosiaaliset suhteet ja yhteisöt kapenevat. Peruskoulun jälkeiseen opiskeluun ei kaikilla perheillä ole varaa ja tämä vaarantaa vakavasti nuoren kehityksen. Lapsiperheköyhyys vaikuttaa myös lasten mahdollisuuksiin harrastaa.

Kaikki edellä esitetyt heikentävät lapsen ja nuoren hyvinvointia. Yksinäisyys, masennus, ylipaino, päihteiden käyttö, häiriökäyttäytyminen ovat lapsen oireita perheen pahoinvoinnista. Vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat heijastuvat lapsen koulumenestykseen.

Olen nähnyt työssäni akuuttihoidon parissa, kuinka yhä nuoremmat lapset tuodaan ensihoidon toimesta sairaalan päivystykseen, tiedottomassa tilassa ja henkeä pelastavien hoitotoimenpiteiden jälkeen ryhdytään pohtimaan ja selvittämään, mitä ainetta lapsi on nauttinut. Tämän jälkeen alkaakin sosiaalityöntekijöiden työ selvittää lapsen kotitilanne. Myös vankiterveydenhuollossa olen haastatellut alaikäisiä poikia, joiden elämässä ei ole välttämättä ollut yhtään turvallista kontaktia aikuiseen. Tämä alkaa hirvittämään jo lähes kaiken kokenutta ammattilaistakin.

SOSTE:n arvioiden mukaan vuosien 2015–2018 lainsäädäntömuutosten aikaansaama taloudellinen kehitys on pienituloisissa lapsiperheissä kielteisempi kuin väestöllä keskimäärin. Me-säätiö on arvioinut, että maassamme on tällä hetkellä jo yli 60 tuhatta nuorta ”syrjässä”. Tämän syrjäytymisen kustannuksia yhteiskunnalle on todella vaikea arvioida, mutta asiantuntijat puhuvat joka tapauksessa miljardeista. Taloudellisen menetyksen lisäksi täytyy muistaa, että puhumme lapsen ja nuoren elämästä ja siihen liittyvästä inhimillisestä kärsimyksestä.

Miten perheitä ja sitä kautta lapsia ja nuoria voidaan auttaa? Mielestäni ensimmäinen ja tärkein keino on katkaista eriarvoistumisen tie. On taattava valtiovallan turvaamana hyvinvointia kaikille. Varhaiskasvatukseen, perusopetukseen sekä toisen asteen koulutuksen maksuttomuuteen on tukevan hallituksen löydettävä rahoitus.

Nyt elämme hetkessä, jolloin maassamme pohditaan suuntaa seuraaviksi vuosiksi. Arvotamme asioita ja pohdimme mikä saa maksaa ja minkä verran. Nyt on hyvä hetki pysähtyä ja hetki miettiä, millaisen tulevaisuuden me Suomeen haluamme? Pidämmekö huolta kaikista heikoimmista, eli lapsistamme? Osaammeko ajatella vuosia eteenpäin ja pohtia miten nyt tehdyt ratkaisut vaikuttavat tulevaisuuteen sekä erityisesti lapsiimme?

Uusimmat