Mielipiteet

Polarisaatio ja kuplat ovat liioittelua – väärää tietoa

Keskuskauppakamarin joulukuisessa vaalitentissä olivat paikalla Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho, Keskustan Annika Saarikko, Kokoomuksen Petteri Orpo ja SDP:n varapuheenjohtaja Ville Skinnari (oik.). Kuva: Arttu Laitala
Keskuskauppakamarin joulukuisessa vaalitentissä olivat paikalla Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho, Keskustan Annika Saarikko, Kokoomuksen Petteri Orpo ja SDP:n varapuheenjohtaja Ville Skinnari (oik.). Kuva: Arttu Laitala

Forssan Lehden pääkirjoitus (12.1.) löylyttää perussuomalaisia ja heitä syytetään Yhdysvaltain kongressin tapahtumien sotkemisesta suomalaisiin kuntavaaleihin. Suomalaisilla kun on huolia omastakin takaa ilman salaliittoteorioita ja kommunismin pelkoa, lainaten kirjoituksen Laura Huhtasaareen kohdistettua kritiikkiä.

Seuraavan, eli Nuutin päivän lehdessä, Raimo Rintamäki jatkaa samaa linjaa syventäen, omalta suunnaltaan vauhtia ottaen hänkin ja luonnollisesti Yhdysvalloista ja Trumpista. Mukana on myös Kiina ja Venäjä sekä Unkarin Viktor Orban. Koko vuodatus kaadetaan lopuksi perussuomalaisten niskaan ja oletetaan ”karille ajautuneen trumpismin” johtavan keskiluokkaisten pudokkaiden ja persujen tuhoon kiitos ”isänmaattoman globaalin kapitalismin kriisin”.

Saman päivän Helsingin Sanomat taas lainaa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Paolo Fornaron tutkimusta, jonka mukaan menneen vuosikymmenen aikana poliittinen polarisaatio ei ole lisääntynyt Suomessa lainkaan, päinvastoin, haastatellen kuntavaaliehdokkaitamme. Siis kokonaan toisin kuin mitä Yhdysvalloissa koemme tapahtuvaksi ja rinnastamme sen omiin poliittisiin liikkeisiimme, Forssan Lehti nyt etenkin yhteen poliittiseen liikkeeseen eli perussuomalaisiin, gallupeja lukien maamme suurimpaan puolueeseen.

Lainaamani tutkimus on monitieteistä ”Kansalaisuuden kuilut ja kuplat -hanketta (BIBU)” ja se ei näytä tukevan oletusta, jossa meitä raivoaisivat samat taudit kuin medioittemme rummuttamassa Yhdysvaltain vaaleissa. Puolueet ovat ehdokkaineen pikemminkin lähestyneet toisiaan eikä systemaattisia eroja löydy.

Etenkin perussuomalaisten kohdalla tämä selittyy jo pelkällä maalaisjärjellä tutkien sen äänestäjien ja ehdokkaiden taustoja. He kun ovat nuorista opiskelijoista eläkeikäisiin ja eniten puolueistamme etenkin yrittäjätaustaisia tai perinteisiä duunareitamme. ”Esimerkiksi perussuomalaisten kannatuksen kasvu on herättänyt keskustelua polarisaatioiden kasvusta Suomessakin, mutta tässä tarkastelussa sellaista ei ollut havaittavissa”, kertoo tutkija suorana lainauksena lehdestä.

Asenteiden ja ideologioiden mittaaminen on luonnollisesti vaikeaa, etenkin silloin kun se koskee suuria massoja, ei yhtä kirjoittajaa, kuten toimittajaa tai Raimo Rintamäkeä kirjoittajana, jonka ideologia ja asenteet eivät jää lukijalle epäselviksi. Edes tuloerot eivät näytä vaikuttavan polarisoitumiseen. ”Suomessa polarisaatiota ei ole nähtävissä tai se ei ole niin voimakasta, kun on ajateltu”, kertoo tutkija ja jatkaa kuinka ”verraten vahvat hyvinvointivaltion turvaverkot ja kattava koulutusjärjestelmä ovat saattaneet suojella Suomea poliittiselta polarisaatiolta verrattuna joihinkin muihin maihin”.

Omat havaintoni tukevat tätä ja oletan lehdissä lukemieni yksittäisten rintamäkeläisten tai toimittajien hakevan kokemuksensa vääriltä vuosikymmeniltä ja etenkin 1960- ja 1970-lukujen suunnalta, jolloin alan mediat ja tutkijat olivat polarisaation sokaisemia ja suurten ikäluokkien kautta syntynyttä muistikuvaa tai tuon ajan oppikirjojamme myös lukeneina. Kirjoitan parhaillaan muistelmiani ja ne perustuvat juuri omien muistikuvieni sijaan tutkittuun tietoon, jossa oma kouluaika ja opiskeluvuodet näyttelevät muutoin liioiteltua osaa koko myöhemmässä elämänkaaressa. Ellet nyt sitten ole jatkanut opiskeluasi läpi koko elämän ajan samalla myös tutkien ja kirjoittaen.

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti