Mielipiteet

Pro markkinatalous uhkaa hyvinvointivaltiota – Rajalliset tuloerot ja luottamus ovat kiistatta hyvän yhteiskunnan rakennusosia

Kuva: Lassi Puhtimäki / FL
Kuva: Lassi Puhtimäki / FL

Karl Polanyi totesi kirjassaan Suuri murros (1944): ”Tämän kirjan väite on, että itse säätelevät markkinat oli ajatuksena täysin utopistinen. Sen kaltainen instituutio ei olisi voinut olla olemassa pidempään ilman, että se olisi tuhonnut yhteiskunnan inhimillisen ja luonnollisen aineksen; se olisi fyysisesti tehnyt lopun ihmisestä ja muuttanut hänen ympäristönsä autiomaaksi.” Kirja kuvaa, kuinka usko näkymättömään käteen romahdutti talouden perustan ja satavuotisen rauhan (1815–1914).

Kirjan luku ”Saatanallinen mylly” osoittaa, missä liberaali talousfilosofia epäonnistui pahiten: Tunteen omainen usko spontaaniuteen sai ihmiset hylkäämään arkijärjen mukaisen suhtautumisen muutokseen ja korvaamaan sen selittämättömällä valmiudella hyväksyä taloudellisen kehityksen yhteiskunnalliset seuraukset, olivatpa ne minkälaisia hyvänsä.

Yhteiskunnallisia tapahtumia suostuttiin tulkitsemaan vain talouden näkökulmasta.

Aikaa tuosta on vierähtänyt jo tovi ja ”saatanallinen mylly” on yhä käynnissä. Kirjoitin (FL 30.9.2019), kuinka näkymätön käsi (uusliberaali taloususko) yhdessä rahajärjestelmän helvetinkoneen kanssa (pankit luovat rahaa tyhjästä myöntäessään lainoja) uhkaa tuhota koko planeetan: ”Pankkeja ei kiinnosta toiminnan eettisyys vaan voittojen maksimointi. Koska ekologisesti kestävä toiminta ei aina maksimoi voittoja, pankit ohjaavat taloutta yksipuoliseen kestämättömään suuntaan, voittojen maksimointiin kaikista haitallisista oheisvaikutuksista piittaamatta.”

Pitkän linjan talousvaikuttaja Sixten Korkman kirjoittaa jutussaan Uusliberalismi ei ollut tie onnelaan (HS 30.11.2021) näin:

”Elinkeinoelämän piirissä on aina haikailtu valtioon kielteisesti suhtautuvan uusliberalismin perään. Se on nähty matalien verojen ja tehokkaan talouden sekä yksilön vapauden tyyssijana. Olisiko tuo malli pitänyt omaksua myös Pohjoismaissa?”

Korkman vertaili neljää angloamerikkalaista maata (Yhdysvallat, Britannia, Australia, Kanada) neljään Pohjoismaahan (Suomi, Ruotsi, Tanska, Norja). Pohjoismainen malli päihitti vertailussa kirkkaasti angloamerikkalaisen uusliberalismin.

Vaikka veroaste on Pohjoismaissa Angloamerikkalaisia maita korkeampi, on tuotanto henkeä kohti korkeampi. Eikö matala verotus lisääkään talouden tehokkuutta ja tulotasoa? Vaikutukset ovat monien tutkimusten mukaan varsin vähäisiä. Eikä matalan verotuksen maat OECD-alueella yleensäkään yllä muita korkeampaan tulotasoon (Martin Wolf, Financial Times 3.10.).

Pohjoismaissa ihmiset luottavat toisiinsa ja yhteiskunnan instituutioihin enemmän kuin muualla ja ovat YK:n tutkimuksen mukaan maailman onnellisempia. Rajalliset tuloerot ja luottamus ovat kiistatta hyvän yhteiskunnan rakennusosia.

Angloamerikkalaisten maiden harjoittama markkinafundamentalismi loi suurta eriarvoisuutta ja petasi tietä populismille, joka nyt on uhkana Yhdysvaltojen demokratialle ja aiheuttaa kaaosta Britanniassa.

Vaikka uusliberalismin profeetat julistivat sanomaa matalasta verotuksesta vapauden edellytyksenä, riippumaton amerikkalainen tutkimuslaitos Freedom House arvioi, että ihmisen vapaus toteutuu Pohjoismaissa paremmin kuin missään muualla.

Pro markkinatalous ry havittelee muutosta; talousoligarkian ylivaltaa ja on aloittanut valmistautumisen tuleviin eduskuntavaaleihin.

Uusimmat

Fingerpori

comic