Mielipiteet

Puiston kioskin vuokraus – Väkimäärän lisääntyessä vaarana on epäasiallisen käyttäytymisen esiintyminen kansanpuiston alueella

Saaren kansanpuiston rantaa Kuivajärvellä. Kuva: Petri Ojanen
Saaren kansanpuiston rantaa Kuivajärvellä. Kuva: Petri Ojanen

Olen ollut enemmän tai vähemmän tekemisissä Kaukolanharjun näkötornin (1926), kansanpuiston (1932 ja näyttämön 1933) sekä Lounais-Hämeen Pirtin (1948) hoidon kanssa vuodesta 1962 alkaen. Noihin vuosiin on mahtunut paljon erilaisia – toiminnan kannalta – yllättävän vakaviakin tilanteita. Niistä on selvitty ennen muuta siksi, että kaikkien perustamisesta vastasi kotiseutuyhdistys. Kun Pirtin säätiö perustettiin, kaikki hallituksen jäsenet kuuluivat jatkossa myös säätiöön. Näin kumpikin toimija oli selvillä alueen toiminnasta.

Nyt tilanne on toinen.

Niin kauan, kun olen ollut mukana, on puiston sisääntuloväylällä ollut kesäkioski. Alkuvuosina sitä hoiti FPS, joka talkoovoimin hankki tuloja urheilutoimintaansa. Tarkoituksena on ollut hankkia esim. nuorille pientä tuloa kesäaikana.

Koskaan sen tuotto ei ole ollut kovin suuri ja siksi siitä ei myöskään peritty vuokraa vuosikymmeniin, koska katsottiin sen toiminnan olevan lisäpalveluna niille puistossa kävijöille, jotka eivät käyttäneet Pirtin palveluja. Kioskista he saattoivat ostaa virvokkeita, jäätelöä, makeisia ja postikortteja sekä pieniä muistoesineitä. Siitä sai myös tarvittaessa tietoa puistosta ja Lounais-Hämeestä!

Olen vain pelkän lehtitiedon perusteella tullut siihen käsitykseen, että kioskin toiminta muuttaisi aivan perusteellisesti rakennuksen käyttötarkoitusta, ja toisi tullessaan monia asioita, jotka pitäisi kirjata vuokrasopimukseen, että vältyttäisiin mahdollisista – kummallekin osapuolelle tulevista ikävistä yllätyksistä.

Käsitykseni mukaan vuokraajan valintaan vaikutti ensisijaisesti raha. Kun sillä perustellaan valintaa, voi käydä niin, että osapuolten käsitykset toiminnasta eroavat paljonkin.

Viime kesänä Tammelan nähtävyyksissä – puisto mukaan lukien – vieraili väkeä runsaasti. Määrää voidaan ehkä verrata aikaan vuosikymmeniä sitten jolloin esim. Pirtissä kävi yli 10 000 vierasta, näkötornissa 7500 ja juhannusjuhlissa 8000 vuosittain.

Väkimäärän lisääntyessä on aina myös vaarana, että joukossa on kävijöitä, joilla ei ole käsitystä, miten esim. kansanpuiston alueella ja yleensä luonnossa käyttäydytään.

Viime kesänä ensimmäisen kerran kantautui korviini viestejä, että esim. uimarannan grillillä ja Raanpään kodalla oli ollut toimintaa, joka ei kuulu kansanpuistoon!

Kun kotiseutuyhdistys vastasi puiston hoidosta, oli siellä päivittäin vahtimestari, joka vastasi puiston siisteydestä ja tarvittaessa myös hoiteli esim. valvontaa ja opastusta.

Silloin oli käytössä vain neljän hehtaarin puistoalue. Nyt hoideltavana on koko 50 hehtaaria ja siihen kuuluu uimarannan ja Raanpään alueet.

Jos alueella on suunniteltu alkoholitarjoilu Pirtin ulkopuolella, saattaa tulla järjestyshäiriöitäkin. Henkilökuntaa tarvitaan enemmän kuin esim. pari nuorta, jotka voivat huolehtia normaalista kioskitarjonnasta.

Onko vuokraaja ollut tarjousta tehdessään tietoinen niistä rajoituksista, jotka alueen yleisluonne mahdollisesti aiheuttaa?

Nykyisillä rakennelmilla ei nähdäkseni ole mahdollista harjoittaa aiotunlaista liiketoimintaa. Vuokrasopimuksessa olisi mielestäni tarkoin määriteltävä toiminta sekä sen aiheuttamat mahdolliset muutos- ja lisäkustannukset ja vaikutukset puiston luonteeseen. Olisi sovittava myös niiden maksaja sekä esim. tarjoiluoikeuden hakeminen ja sen saantimahdollisuudet.

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti