Mielipiteet

Pysytään asiassa, ei henkilössä

Kirjoituksillani on ollut näköjään lievää työllistävää vaikutusta. Olin ajatellut, että en enää omalta osaltani jatkaisi keskustelua. Ville Ketola vei kuitenkin vastineellaan (FL 1.5.) aiheen sen verran henkilökohtaiselle tasolle, että katson tarpeelliseksi reagoida.

Ketola arvelee, että sieluani kalvaa ilmeinen perussuomalaisviha ja että vyörytän palstoille esimerkkejä vihaamani puolueen kansanedustajien teoista. Asiaakin olisi riittämiin ruodittavaksi, mutta Ketola yrittää ujuttautua pääni sisälle ja on löytävinään sieltä ajatuksia, tunteita ja motiiveja, joita en tunnista omikseni. Saatan toki ärsyyntyä Arttu Wiskarin musiikista, roskien viskelystä kadulle ja muista arkipäivän harmeista, mutta elämä on aivan liian lyhyt hukattavaksi jonkin puolueen ja sen kannattajien vihaamiseen.

PS korostaa ehtimiseen olevansa tavallisten ihmisten tuiki tavallinen yleispuolue. Politiikkaan kuuluu olennaisena osana myös kritiikki ja sen sietäminen. Olen kirjoituksissani tullut kurmoottaneeksi myös muita puolueita ja niiden edustajia, mutta ensimmäisen kerran kuulen syytöksen jonkin puolueen vihaamisesta. Joten Ville, eiköhän pidetä edelleen katse pallossa eikä potkita toista nilkkoihin eikä varsinkaan päähän?

Menköön nyt samalla kiitos ja kommentti myös Jouni Mäkelälle (FL 1.5.). Tärkein kysymys jäi kuitenkin edelleen vastausta vaille: Mikä poliittinen linjaero pakotti asettamaan Forssasta kaksi demariehdokasta? Pohjois-Korea -korttia heilutellaan nykyisin ahkerasti, mutta aina yhtä harhaanjohtavasti. Pohjois-Koreassa ei ehdokasasettelusta keskustella sen enempää etu- kuin jälkikäteenkään. Suomessa on onneksi toisin. Keskustelu ei pääty yhden puolueosaston mahtikäskyyn.

Uusimmat