Mielipiteet

Runo, suvi ja Eino Leino

Kovin monella merkkihenkilöllä ei ole kalenterissamme omaa juhlaa. Eino Leino sai päivänsä 1992, siinä mukana ovat runo ja suvi, Suomen kesä.

Monet tuntevat nykyään Leinon runoja parhaiten Vesa-Matti Loirin lauluina. Aikanaan Leino tunnettiin tuotteliaana ja monipuolisena runoilijanerona. Lierihattuinen, viittaan pukeutunut mies herätti sekä ihailua että arvostelua. Leino kirjoitti nuorsuomalaiseen Päivälehteen, ja kirpeimmät kriitikot olivat suomettarelaisia eli vanhasuomalaisia.

Nuorsuomalaiset olivat autonomian ajan porvarillis-poliittinen ryhmä. Se oli irtaantunut Suomalaisesta eli vanhasuomalaisesta puolueesta, Kansallisen Kokoomuksen edeltäjästä. Sen juuret olivat 1880-luvun taitelijapiireissä; mukana olivat mm. Ahot, Järnefeltit ja Leinon veli Kasimir. Puolueeksi nuorsuomalaiset ryhmittyivät 1905, johdossa Eero Erkko ja K.J. Ståhlberg.

Eino Leino, alkujaan Lönnbohm, syntyi Paltamossa 6.7.1878. Koulua hän kävi Kajaanissa, Oulussa ja Hämeenlinnassa, jossa hän pääsi ylioppilaaksi 17-vuotiaana. Helsingissä aloitetut yliopisto-opinnot loppuivat pian, ja nuori mies siirtyi pääkaupungin kulttuuripiireihin ja salonkeihin tehden runokiertueita ympäri Suomea sekä matkoja Eurooppaan.

Vapaana kirjailijana ja sanomalehtikirjoittajana hän pääsi kansan suosioon Päivälehdessä ja Helsingin Sanomissa nimimerkeillä Mikko Vilkastus ja Teemu. Naimisissa Leino oli kolme kertaa, mutta yksikään liitto ei kestänyt. Ensimmäisestä aviosta oli tytär Eya.

Eino Leino kirjoitti runoja, näytelmiä, proosatekstejä ja esseitä.

Merkittävimmät runokokoelmat ovat Helkavirsien kaksi sarjaa, joissa hän otti aiheikseen Kalevalan tarustoa. Leinoa ihailtiin: valtion kirjallisuuspalkinnon hän sai kahdeksan kertaa. Vähitellen Leinosta tuli myös boheemirunoilijan esikuva: nukkavieru holtiton ryyppymies, öisillä retkillä kaupungilla. Leinon naissuhteet herättivät nekin paheksuntaa, kuten suhde runoilija L.Onervaan ja kirjailija Aino Kallakseen. Viimeksi mainittu ystävyys kesti Leinon kuolemaan asti.

Leinon kuusi viimeistä elinvuotta sairaalassa ja lepokodeissa olivat rankkoja. Omaa kotia hänellä ei enää vuosiin ollut. Kuuluisa runoilija, suomentaja, teatteriarvostelija ja lehtimies kuoli 10.1.1926 vain 47-vuotiaana. Hän jätti pysyvän jäljen suomalaiseen sielunmaisemaan.

Leinon elämää uhkuvat tunnelmasäkeet ja tummat, tarunomaiset runot ovat yhä suomalaisten rakastamaa perintöä. Oman päivänsä Suomen suvessa Leino on ansainnut.

Liisa Ahti

Forssa


Uusimmat