Mielipiteet

Saarnaa ja piiskaa

Mielipideilmaston tuulet tuivertavat nyt oudosti. Oman määritelmänsä mukaan viimeinen kiintiökommunisti, Anna Kontula kertoo (YLE radio 1, la 24.11) saarnaavansa Tuomasmessussa. Miksi? Ateisti Tuomas Enbuske taas kerjää kolumnissaan (IL 16.11) kirkolta piiskaa. Miksi? Ohitan nyt Tuomaksen S&M-fantasiat ja keskityn itse asiaan. Tuomas tuomitsee: “Kirkko ei anna vastauksia isoihin kysymyksiin, vaan siitä on tullut kuin mielialalääkkeitä liikaa vetänyt sosiaalidemokraattinen puolue.” Ja täydentää: “Kirkkoa myydään … eikö edes kirkko voisi unohtaa markkinameiningin”.

Markkinamies Enbuske neuvoo kirkkoa jättämään itsensä markkinoinnin laupeuden julistuksella, koska se tukee liikaa sosialidemokraattista hyvinvointivaltiomallia, mitä taas hänen edustamansa Liike Nyt ja muut uusliberalistit kuten Elina Lepomäki pyrkivät romuttamaan. Kantona kaskessa on, että useimmissa meissä asuu se pieni sosialidemokraatti eli hyvinvointivaltion kannattaja.

Tämä uusliberslistien inhoama keynesiläisyyteen perustuva hyvinvointivaltiomalli on kehittynyt pisimmälle pohjoismaissa. Amerikkalaiset kutsuvat siitä sosialismiksi. Se on nyt Bernard ”Bernie” Sandersin innoittamana saavuttanut voimakkaasti kasvavan kannatuksen myös Amerikassa erityisesti nuorten keskuudessa. Klassinen taloustiede ja sen perinteen jatkaja uusliberslismi luottaa sokeasti markkinamekanismiin eli viime kädessä Adam Smithin keksimään mystiseen näkymättömään käteen ja torjuvat kaikki markkinoihin kohdistuvat vaikutusyritykset.

Keynesiläisyys sen sijaan suhtautuu varauksellisesti holtittoman vapaisiin markkinoihin ja vaatii aktiivista talouspolitiikkaa sen haittojen välttämiseksi. Se on siten keskitie laissez-faire-kapitalismin ja sosialismin välillä. Wikipedian mukaan suurin osa nykytaloustieteilijöistä pitää itseään uuskeynesiläisinä, mutta monet vaalirahalla doupatut poliitikot normin purkutalkoineen ovat taas innokkaita hyvinvointivaltion purkajia.

Kuten edellä on käynyt ilmi, jo taloustieteen perusteet ovat yhä eri koulukuntien kiistojen kohteena (ismien alalajeja on kuin uskonnoissa lahkoja). Luonnontieteiden kaltaista yhteistä teoriapohjaa ei taloustieteellä vielä ole olemassa, vaikka sellaista mielikuvaa usein yritetään propagoida. Hypoteesien kuvaaminen matemaattisesti ei vielä ole oikeaa tiedettä.

Yksi viime vuosisadan merkittävimmistä taloustieteen ja keynesiläisen teorian kehittäjistä John Kenneth Galbraith on todennut (muistinvarainen lainaus): ”Taloustiede on vain apu-uskonto, jolla todistetaan päätöksentekijöiden tekemät päätökset jälkikäteen oikeiksi.” Galbraith kannatti markkinoiden sääntelyä ja valtion puuttumista talouteen sekä myös vahvaa asemaa ammattiliitoille. Yhteiskunnan enemmistön toivoma tulevaisuus vaatii suunnittelua, vaihtoehdoista on tehtävä ennustettavia ja valinnat pitää alistaa demokraattiselle kontrollille.

Uudempaa kotimaista pohdintaa edustaa Jussi Ahokkaan ja Lauri Holapan 2014 kirjoittama kirja “Rahatalous haltuun – irti kurjistavasta talouspolitiikasta”. Sen kirjoittamisen tärkein motiivi oli kirjoittajien havainto, etteivät monet julkisen ja akateemisen keskustelun väitteet näyttäneet vastaavan todellisuutta. Kannattaa lukea.

Raimo Rintamäki

Uusimmat

Näkoislehti

27.9.2020

Fingerpori

comic