Mielipiteet

Sananvapaudesta, digilehdestä ja pilapiirroksista

Identaariliikkeen leviämisuhasta Suomeen ja Aristoteleen sandaaleista saa kirjoitella vapaasti ja on vapaasti luettavissa digitaalilehdessä. Lehdessä, jota lueskelin paperipainoksena eka kerran vuonna yli 60 vuotta sitten. Sanan- ja uskonnonvapauden puolustamisesta kertovan mielipidekirjoituksen lukeminen, mitä se sitten sisältääkin, sen sijaan vaatisi kolmen kuukauden digin ostamista 15 eurolla.

Oletan ilman manipuloituja gallupeja tutkimatta, että meikäläisen sukupolvi ottaa kuitenkin mieluummin paperilehden käteensä kuin läpsää koronasormillaan pieniä turbokännyköitä. Jos tällainen vanhemman sukupolven edustaja viivähtelee ulkomailla vuosikymmeniä haluamatta katkaista yhteyksiään kotimaahan, alkaa tällaisella parin kokeilun jälkeen mielenkiinto paperilehtiin kuitenkin kadota, sillä lehti kolahtaa postiluukkuun neljän päivän päästä. Tai ei ollenkaan.

Tähän hätään avautui sitten sopivasti digitaalinen maailma, mutta ei meikäläiselle metrossa räpsäämistä varten 5 tuuman ruudulla vaan kirjoituspöydällä 32+ tuumaisena ja kissan kokoisella tekstillä. Ainakaan yhdestä lehdestä 60-70 euroa vuodessa ei eläkeläisenkään budjettia kaataisi, mutta jos lukemisen huvista maksaa, niin ajankohtaisesti, paperisena ja ulkomailla, mikä on mahdoton yhtälö.

FL:n sisällöstä tasaisesti parhaimpiin kuuluu mielestäni muuten Fingerpori, joka voisi kuitenkin jättää politikoinnin ja uskonnon. Tai sitten tasapuolisuuden vuoksi piirrellä huvittavaa myös muista uskonnoista. Ilmeisesti tanskalaisen Kurt Westergaardin tapaus kuitenkin muistuttaa sanan- ja ilmaisun vapaudesta.

Uusimmat

Näkoislehti

8.7.2020

Fingerpori

comic