Mielipiteet

Sanomisen rajat

Ilkka Kononen J.P. Rantasen (FL 15.8.) säestämänä hakee minulta vastauksia kysymyksiin, koskien Unkarin ja Puolan kaltaisia Euroopan ikivanhoja kulttuurialueitamme ja nykyisiä EU:n ja myös Naton jäsenvaltioita. Kehotan tutustumaan ko. valtioiden pitkään ja rikkaaseen historiaan, luonnonmaantieteen rinnalla kulttuurimaantieteeseen. Poliittinen ja geopoliittinen osa on hyvä tuntea sekin mutta vasta, kun nämä maantieteen perusteet ovat tuttuja.

Kun suomalaiset elivät omaa keskiaikaansa, käsite valtiopäivistä oli Unkarissa tuttu jo 1400-luvulla. Se että suomalaisena tuntee Hungaroringin ja että maa kuuluu Natoon ja on EU:n jäsen, ei paljoa paina Tonavan rannoilla eläen naapureina Romania, Slovenia, Slovakia, Kroatia, Ukraina, Itävalta jne. tai maa on ainut ei-indoeurooppalaisen kielialueen perheen jäsen ja meille sukulainenkin. Jo 1950-luvulla kutsuttu Euroopan individualistisimmaksi maaksi tai osallistuen maanosamme huippujen yleisurheilun mittelöihin Puolan tapaan voittaen mennen tullen niin Saksan kuin Ranskankin valiot. Suomi tippui näiden huippujen kyydistä, kun taas Puola oli kirkas ykkönen. Urheilemme ja teemme politiikkaa ikään kuin eri sarjassa, mittasi miten tahansa.

Moni lukee myös kotisivuanikin, yli kolme miljoonaa ja pääosin muualta kuin Suomesta. En voi popularisoida tiedettä tässä yhteydessä. Tervetuloa lukijoikseni, Kononen ja Rantanen.

Kononen sivuuttaa aiheen lainaten Urho Kekkosen tunnetuksi tekemää Jorma Eton runoa. Molemmat miehet kun painivat samassa sarjassakin. Rantanen säestää unohtaen, kuinka sosiaalinen media on välineenä toinen kuin päivälehti. Tämä foorumi ei toimi samoilla reaaliaikaisilla sähköisen viestimien välineillä lainkaan. Trollin voi poistaa kavereittensa joukosta ja siistiä samalla keskustelun tasoa.

Forssaan veronsa maksavista on tänään yi 60 % muualla kuin Forssassa syntyneitä. Näin vain vajaan 40 % on hankkinut forssalaisen sisäsyntyisen identiteetin ja maakuntalehden tapa rakentaa sepitteellistä identiteettiä ei onnistu nykyisin sekään.

Sekä sepitteellinen että sisäsyntyinen alueellinen identiteetti on Forssassa poikkeuksellisen pirstaleinen, kuten Puolassa sen jakojen jälkeen, mutta näin myös Unkarissa. Stereotyyppisen maantieteellisen kuvan luominen, Konosta mukaillen, Euroopan johtavista kulttuureistamme, on pelkkää viihdettä ja harhauttamista.

Lehden pääkirjoitus ”Sanomisen rajat poliisin puntaroitavana” (15.8) rajoittavat sitä, mitä kykenen forssalaiseen paikalliseen mediaan kirjoittamaan. Syy on juuri pääkirjoituksen kirjaama ikävä totuus: ”On perin surullista, jos sen (mitä soveliasta sanoa julkisesti) harkitseminen jää poliisin ja syyttäjälaitoksen sekä lopulta tuomioistuimen päätettäväksi.” Omalla kotisivullani tällaista keskustelua ei kukaan maamme rajojen ulkopuolella ymmärtäisi, mutta ei myöskään paikallisessa Kittilän Sanomissa tai Iisalmen Sanomissa. On tunnettava kohdeyleisönsä ja muistettava, kuinka tulkinta on lopulta aina lukijan vastuulla. Siellä perustiedot Unkarista tai Puolasta voivat olla peruskoulun tai lukion kautta hankittuja mutta myös yliopistotasoista tutkijatietoa. Kirjoitan usein juuri näille jälkimmäisille. Heille minun ei ole tarvis käyttää peitettyjä sanakäänteitä eikä pelätä paikallisia trollejamme. Jo tieteen popularisoinnissa on omat kommervenkkinsa kulttuurien rajoja ylitettäessä. Tätä pahoittelen ja lopetan keskusteluni näihin sanoihin.

Matti Luostarinen

Uusimmat