Mielipiteet

Siitä kysymys – tässä vastaus

Salomaa on tosiaan riemastunut, että Suomen lehdistössä aletaan jo uskaltaa julkaista ulkomaalaisten rikollisten nimiä, muulloinkin, kun kyseessä on raa’at veriteot jolloin – tosin pitkän harkinnan jälkeen – tekijän kansallisuus ja nimi päästetään julkisuuteen. Sen ylle, että vastaavaa tapahtuu päivittäin täällä Keski-Euroopassa, laskeutuukin sitten jo sensuurin verho.

Teema on liian laaja, mutta hiukan kirjoittamastani ja Konosen jälleen (FL 21.9.) esiin vetämästä huumerikollisuudesta. Hänen ainutlaatuisen tarkkojen huomioidensa mukaan tämä rikollisuus kun on valtion rajat ylittävää, rikollisjengien taustat monikansallisia jne.

Lyhyt huomautus nykyisen asuinmaani huumausainerikollisten kansallisesta taustasta. Oman maan kansalaiset, itävaltalaiset, ovat näistä suhteelllisesti pienin ryhmä. Tähän ei syyllisty useimmiten edes unkarilaiset, joiden parjaaminen kuuluu, kuten näkyy, EU:n hännystelijöiden uusimpaan repertuaariin. Unkarilaisten suurin synti ja rikos on omien rajojensa vartiointi ja röyhkeys EU:n pakkodirektiivien ohi vaatia saada itse päättää, ketä maahan päästetään.

Huumausainekauppa, kuten suurin osa muustakin rikollisuudesta on niiden käsissä, joille Schengenin sopimuksen ja täysin kontrolloimattoman pakolaisaallon avulla avautui vapaat markkinat. Tämä on saatu todeta Suomessakin.

Kononen heittää eteeni epämääräisten ja leimaavien mielikuvien herättämisen. Lieneekö hänen mielestään epämääräistä mainitsemani huumausainekäräjäjuttu, jotta siinä kaikki 13 tuomittua henkilöä olisivat olleet ulkomaalaisia. Ehkä Pirkanmaan käräjäoikeus auttaa asiassa. Mielikuvien sijasta voisin Konoselle lähettää vaikkapa valokuvia huumausainerikollisuudesta. Kuvasta voidaan konkreettisesti todeta, minkävärisissä käsissä täällä Keski-Euroopassa on katumyynti.

Muiden hänelle epämääräisten mielikuvien tarkentamisessa voin pyydettäessä auttaa myös virallisilla otteilla täkäläisistä tilastoista ulkomaalaisten absoluuttisesta ja suhteellisesta osuudesta rikoksiin. Sen jälkeen tehdäänkin todennäköisesti jälleen mielifilosofini Ludwig Wittgensteinin mukaan: Josta ei voi puhua, siitä pitää vaieta (wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen. Tractatus).

Simo SalomaaItävalta

Uusimmat