Mielipiteet

Sitten tuli nuoriso! 1950–1960-lukujen vaihteessa viihde kansainvälistyi ja rock saapui Suomeen

Beatles kävi esiintymässä Hämeenlinnassakin. Kuva: 0
Beatles kävi esiintymässä Hämeenlinnassakin. Kuva: 0

Sotien jälkeisen Suomen talous koheni. Koulutus laajeni. Korean sotaa seurasi vuoden 1973 öljykriisiin asti vaihtelevana jatkunut talousnousu.

Uudet asuinalueet, arki, työelämä ja ympäristö muuttuivat. Maassa alkoi ensimmäistä kertaa selkeästi erottua uusi väestöryhmä, nuoriso. Viihde kansainvälistyi USA-vetoiseksi. Tähdet James Deanista alkaen toimivat pukeutumisenkin malleina. Sotien jälkeen syntyneillä suurilla ikäluokilla oli enemmän mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon kuin aiemmilla. Transistoriradio, jukeboxit ja levysoittimet tulivat.

Säännöstelyjen lakattua teinit, 13–19-vuotiaat, huomattiin otollisiksi kuluttajiksi.

Bill Haley & The Cometsin Rock Around the Clock ilmestyi 1955. Nuoriso oli myyty. Seuraavana vuonna löi läpi joukko rockin huippuja: Elvis Presley, Little Richard, Buddy Holly, Chuck Berry. Tunnista tuntiin -filmi pyöri meilläkin syksyllä 1956 viiden viikon ajan arkisin kahdesti, sunnuntaisin neljästi päivässä. Elokuva oli tärkein väline rockin ainesten – musiikin, kielen, pukeutumisen ja käyttäytymisen – tulossa Suomeen.

Rockia hämmästeltiin ja paheksuttiin. Arvosteltiin meteliä, tyttöjen pyörtyilyä ja konserttimellakoita. Lehdissä rockia sanottiin yliseksuaaliseksi, epämusikaaliseksi roskaksi. Se sai nuoret vastustamaan auktoriteetteja ja tekemään rikoksia: Rock`n rollin taakse kätkeytyy alkuihminen. Nuoret halusivat oman kulttuurin ja oman musiikin, vaikka levyt olivat kalliita ja viikkorahat pieniä. Suomi oli yhä paljolti iskelmämaa, jonka tähdet kokeilivat varovasti rockia.

Metrotytöt tekivät Tunnista toiseen -valssiversion Haleyn rockista.

Vuosi 1956 teki Kekkosesta presidentin ja aloitti televisiotoiminnan.

60-luku oli suurten ikäluokkien nuorten vuosikymmen. Kauppiaat, kustantajat, elokuvantekijät, pankit, matkatoimistot ja mainosfirmat huomasivat uuden kuluttajaryhmän, farkkuihin ja maripaitaan pukeutuneet nuoret. Radio havahtui avaamaan Nuorten sävellahjan. Rockin seuraksi saatiin rautalankaa: kaksi kitaraa, bassokitara ja rummut, Beatles-hurmos. Teijo Joutsela ja Humppaveikot levyttivät pilke silmässä She loves you -kappaleesta Hän sinun on, jee jee-version. Osa porukasta vannoi toki Rolling Stonesin nimeen.

Televisio toi nopeasti ulkomaiden musiikkia suomalaisen nuorison ulottuville. Lontoo syrjäytti Amerikan niin aatteissa kuin vaatteissa. Carnaby Street heijastui nopeasti meilläkin. Sen ilmaakin myytiin pullotettuna aarteena. Lontoo oli nuorisomuodin, musiikin ja elämäntyylin keskus, johtavana suunnittelijanimenä Mary Quant, mallina langanlaiha Twiggy. Minihameet, pitkät hiukset, pöyheät kampaukset, The Beatles ja Rollarit olivat kaikki aikansa tuotteita. Myös hipit ja erilaiset poliittiset liikkeet ilmensivät aatteitaan pukeutumisella. Me suuret ikäluokat elimme nuoruuttamme. Meille oli tie auki taivasta myöten. Emme olleet köyhiä emmekä kipeitä.

Noita aikoja muisteli Jussi Raittinen: Kekkonen hiihtää, Kekkonen kalastaa, Kekkonen juoksee ja Kekkonen matkustaa, mutta miten käy Kekkoselta rock`n roll? Tenavien Eppu totesi: Vuodet eivät vain kulu, ne myös kuluttavat. Tyylit niin pukeutumisessa kuin asenteissakin ovat muuttuneet. Vuodet ovat vierineet ja me olemme vierineet niiden mukana.

Mutta muistamme hyvin, millaista se kaikki oli: aika kivaa, enimmäkseen.

Uusimmat

Fingerpori

comic