Mielipiteet

Soininvaaran Koijärvi-tarina keulii

Osmo Soininvaara muisteli Forssan Lehdessä (2.4.) Koijärven 40 vuoden takaisia tapahtumia. Hän väitti helsinkiläisten luonnonsuojelijoiden rientäneen apuun, kun paikalliset maanomistajat lähtivät lainvastaisesti perkaamaan järveä.

Tämä on osa jälkeenpäin muodostettua myyttistä Koijärvi-kertomusta eli narratiivia. Tarinan pahiksia ovat maanviljelijät ja hyviksiä nuoret aktivistit, jotka rynnätessään paikalle samalla ”perustivat suomalaisen ympäristöliikkeen”.

Todellisuudessa Koijärven perkuuhanke oli järvellä jo toinen. Järven pintaa oli laskettu 1900-luvun alussa ja tulvaongelmien vuoksi maanomistajat ajoivat uutta perkuuta. Lupaprosessi laitettiin liikkeelle 1970-luvun alussa. Viranomaisten lupa hankkeelle oli valitus- ja kuulemiskierrosten jälkeen myönnetty noin vuotta ennen kevään 1979 tapahtumia.

Alueen maanomistajat eivät olleet yksimielisiä perkuun laajuudesta ja tarpeesta. Kaivuutyöhön ryhtymistä viivytti eniten rahoituspäätöksen puuttuminen ja perkuuseen päätettiin lähteä tästä huolimatta, ilman aloituslupaa. Järven pintaveden korkeutta määrittänyt kiintopistekivi hävisi perkuussa penkalle, mikä myöhemmin vaikeutti tulevan veden pinnankorkeuden määrittämistä.

Huomionarvoista on, että lupaprosessin yhteydessä järven laskuojaan oli Helsingin vesipiiri esittänyt vedenpintaa säätelevän pohjapadon rakentamista. Tästä tulikin yhteinen ratkaisu tunnettujen tapahtumien jälkeen. Luvat ja toimet olivat siis olemassa ennen yhteenottoa, mutta muistiin jäi vain valtava televisiospektaakkeli konnineen ja sankareineen.

Suomalainen ympäristöliike oli syntynyt jo parikymmentä vuotta ennen Koijärven tapahtumia. Poliittisista puolueista ensimmäisiä ympäristöaktiiveja olivat RKP, keskustapuolue, liberaalinen kansanpuolue ja osin sosialidemokraatit. Vihreät saivat Koijärveltä hyvän poliittisen startin mutta enemmän hyvien mediasuhteidensa kuin ympäristöpolitiikkansa ansiosta.

Uusimmat