Mielipiteet

Sote ja opposition kritiikki – Nyt poliittinen retoriikka vähäisillä faktoilla otti pääroolin

Kuva: Soile Toivonen / HäSa
Kuva: Soile Toivonen / HäSa

Kun katselin Ylen A-talkissa (15.6) opposition Elina Valtosen (kok.) ja ministeri Krista Kiurun (sd.) väittelyä hallituksen sote-uudistuksesta, oli pakko todeta, miten hirvittävän kaukana toisistaan he olivat. Toimittaja Sakari Sirkkasta jo huvitti pelkkä ohipuhuminen. Oli vain vastakkaisia väitteitä.

Eduskunnassa opposition luovuttamaton tehtävä on aina esittää hallituksen ehdotuksille vaihtoehtoinen malli, mutta niin, että se myös perustellaan. Nyt poliittinen retoriikka vähäisillä faktoilla otti pääroolin. Mutta sehän on myös – politiikkaa. Valtoselta olisi odottanut myös argumentointia.

Ensiksi väite, että ”kaikki asiantuntijat ovat hallituksen mallia vastaan”, ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Ylen ykkösaamussa (16.6) arvostetun sote-asiantuntijan Martti Kekomäen mukaan verrattuna vuoden 2015 malliin uudessa ehdotuksessa soten tavoitteet, peruspalveluiden integraatio, hoitoon pääsy sekä lähipalveluiden saatavuus, toteutuvat luultavasti nykyistä paremmin. Mallia Kekomäki pitää kohtuullisen hyvänä. Samassa lähetyksessä Kelan entinen pääjohtaja Elli Aaltonen yhtyi pääosin Kekomäen näkemyksiin. Erityisesti hän painotti asiakkaan kannalta hoidon jatkuvuuden sekä samoin integraation toteutumista uudessa mallissa. ”Odotusarvo on hyvä”, sanoi Aaltonen. Huolena ovat toki nousevat kustannukset, jotka eivät johdu vain mallista sinänsä, vaan mm. yhtenäisen tietopalvelujärjestelmän luomisesta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n nykyjärjestelmän arviossa (Lääkärilehti 26.10.2020) puolestaan todettiin, että nykyiset monien eri palveluntuottajien väliset raja-aidat haittaavat palvelujärjestelmän toimivuutta. Perus- ja erityistason yhteensovittaminen ei onnistu. Myös tähän ongelmaan Martti Kekomäki puuttui.

Keskeistä opposition kritiikissä on ollut arvioitu kustannusten kova, uudesta hallinnosta johtuva nousu luotavilla 21 hyvinvointialueella (lisäksi Helsingin oma alue). Sanaakaan ei ole kuitenkaan sanottu kuntapohjaisen järjestelmän samasta ongelmasta. Kahdeksan vuotta FSTKY:n valtuustossa näet opetti, että ”piikki” oli auki koko ajan. Yhtymäjohto teki tietoisesti joka vuosi alijäämäisen budjetin, ja seuraavana vuonna pyydettiin jäsenkunnilta lisää. Vaikka maakuntaveroa ei aluksi uudessa sotessa olekaan, ei valtion piikki ole auki, sehän on tiukasti valtiovarainministeriön takana!

Kieltämättä nyt luodaan tavallaan uusi hallinnon taso, hyvinvointialueet, mutta niiden tehtävät ovat hyvin rajatut. Alueellisesti hallituspuolue keskusta on ajanut maakuntien etua, ja kokoomus profiloitunut suurten kaupunkien edunvalvojaksi. Entä nykyiset noin 160 kuntayhtymää ja muut vastaavat organisaatiot, ovathan nekin hallintoa, erona soteen on vain se, että ne ovat olleet kovin erilaisia, eikä integraatiota perus- ja erikoistason (pth, esh) välillä ole ollut.

Joku merkitys täytyy olla kuitenkin sillä, että kun kerran nykyisen järjestelmän puutteet on todettu jo 15 vuotta sitten, olisi kohtuutonta vielä kerran sivuuttaa jo tehty valtava valmistelutyö. Mm. Helsingin Sanomat (17.6.) kiinnitti tähän puoleen huomiota: ”Sote-malli on riittävän hyvä.” Ehkä tämän jutun tullessa lehteen eduskunta on jo soten hyväksynyt. Hyvä niin.

Uusimmat

Fingerpori

comic