Mielipiteet

Sote-uudistus nousee (ja kaatuu) omaishoidon myötä! Omaishoito on soten avaintekijä

Kuva: Seppo Pessinen
Kuva: Seppo Pessinen

Omaishoitajaliitto toteaa ja perustaa toteamuksensa THL:n tutkimukseen, jossa raportoidaan, että Suomen tämänhetkisestä koko hoivarakenteesta 80% pysyy kasassa ja toiminnassa omaishoitajien voimin. Tämän voi havainnollistaa ”vakavalla numeroleikillä”.

Paljonko omaishoitajia kaikkiaan on?

Varsinais-Suomessa on jokaista 4500 korvausta saavaa omaishoitajaa kohden (esimerkiksi Somerolla 150) ainakin 4-5, jotka eivät saa 24/7 työstään mitään korvausta eivätkä liioin tukea esim. vapaapäivien tuuraajan muodossa (esimerkiksi Somerolla 600). Varovaisesti arvioiden koko alueella on siis 25 000 ihmistä, joita hoitaa joko eläkkeellä oleva puoliso tai työikäinen, jolla on oikeus olla pois työstä omaishoitajapäivät, mutta joilta päiviltä ei saa palkkaa tai korvausta.

Jos 1% näistä omaishoitajista väsyy ja hoitotarve ei poistu, niin mitä tapahtuu?

Skenaario on täysin relevantti, koska hoitajatkin ikääntyvät ja toisaalta talous esimerkiksi yksinhuoltajaäidillä, joka hoitaa läheistään, ei palkattomuutta kestä. Käsissä on silloin 250 suurimmaksi osaksi 24/7 tehostettua hoitoa tarvitsevaa ihmistä. Miten tämä hoidetaan?

Tarvitaan ainakin 4 uuden n. 60-paikkaisen palvelukodin verran paikkoja. Kun näitä ei ole, niin heidät joudutaan sijoittamaan sinne, mistä ylipäätänsä paikkoja löytyy. Karu pakkotilanne ihmisen kannalta.

250 hoivattavaa varten tarvitaan lain määräämään hoitajamitoitukseen perustuen 0,59 x 250 hoitajaa = 148 hoitajaa – yhteen vuoroon. Eli kolmeen ympäri vuorokauden työtä tekevään vuoroon ja siihen neljänteen, joka on vapaana 4 x 148 hoitajaa = 592 hoitajaa.

Mistä heidät kehittää, kun joka paikassa on hoitajapula ja työn houkuttelevuus on matalalla ja työssä jaksaminen tappiin asti tiukalla? Jouduttaisiin heittelemään hoitajia paikasta toiseen – jos paikkoja olisi.

Perusviestini ovat seuraavat:

• Päättäjien (niin operatiivinen hyvinvointialueen johto kuin valtuuston ja lautakuntien luottamushenkilöt) täytyy nähdä metsä puilta ja pistettävä tärkeysjärjestykseen ja päätökset.

• Kunnat päättävät omaishoidon tuesta lain sekä omien määräämien kriteerien pohjalta, mutta päätöksen teon pohjaksi ei riitä ”hoitaahan ne omansa kuitenkin”.

• Omaishoito ”tuottavana investointina” avaa ikkunan ylipäätänsäkin yhteistyöhön sote- ja 3. sektorin välillä ja lisäksi myös yhteistyöikkunan yksityisen sektorin kanssa, palvelusetelikäytäntöön, jotka kaikki yhdessä ja kukin erikseen eivät ole hyvinvointialueiden lupauksen lunastamiselle valintoja vaan mahdollisuus – ja välttämättömyys.

Eräs ”politikoija” tokaisi näitä ajatuksia ja lukuja esittäessäni, että ”ei se nyt mitenkään noin paljoa voi olla”! Kysyin, että ”no kuinka ”paljon” sitten Sinun mielestäsi”? En saanut vastausta, jolloin totesin, että annan luvuistani hänelle 50% alennuksen, ja se on edelleen paljon.

Tämä tosiasia tunnustaen ja mahdollisuus kohdistaa päätökset tuottavaan investointiin, tehokkaaseen resurssit oikein kohdistavaa toimintaan – ja ennen kaikkea turvallisuutta vahvistaen ja hyvinvointia lisäten siihen kaikkein tärkeimpään – ihmislähtöisyyteen ja läheisyyteen.

Uusimmat

Fingerpori

comic