Mielipiteet

Sote-uudistus tehdään palveluiden tuottamiseksi – Riittääkö raha?

Kuva: Tapio Tuomela
Kuva: Tapio Tuomela

Pitkään valmistellun sote-uudistuksen tarkoitus on uudistaa ja taata sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Kysymys on palveluiden järjestämisen tavoista, tehostamista ja uudistamista. Hyvinvointialueiden mahdollisuus onnistua tehtäviensä hoitamisessa on täysin riippuvainen siitä, miten valtiolla on osoitettavissa niille rahoitusta, kun uudistuksen tuloksena näköpiirissä on sote-menojen nousu.

Aluevaltuustojen on huolehdittava siitä, että rahoitus riittää palveluiden tuottamiseen ja järjestämiseen, toisin sanoen palvelut saadaan asukkaiden ulottuville kustannustehokkaasti. Tätä haastetta lisää se, että sote-uudistuksen lupauksiin kuuluu palveluiden saatavuuden yhdenvertaisuus.

Hyvinvointialueen asukkaiden yhdenvertaisuus tarkoittaa, että taataan tietyt palvelut lähipalveluina. Koska hyvinvointialueet ovat erilaisia, on palvelupaletti kuitenkin erilainen eri alueilla. Myös hyvinvointialueen sisällä eri kunnissa tarve on erilainen. Myös kunnissa väestörakenne, ikärakenne, syntyvyys, yhdyskunta- ja elinkeinorakenne jne. ovat erilaiset. Nämä kaikki vaikuttavat siihen, millaisia palveluita missäkin tarvitaan. On tärkeätä, että valtio rahoittajana ja toisaalta alueiden omat hallinnot ymmärtävät tämän. Valtuutetuilta tarvitaan siksi ennakoivaa ja tietoon perustuvaa päätöksentekokykyä. Valtuutettujen on pystyttävä asettumaan myös kuntatason yläpuolelle nähdäkseen kokonaisuuden.

Kanta-Hämeessä lisää haasteita päättäjille tuo se, että meillä on useita erilaisia sote-palveluiden tuottamistapoja, toisin kuin esimerkiksi naapurissamme Päijät-Hämeessä, joka jo nyt on yksi sote-alue. Suuri työ on myös tietojärjestelmien uudistaminen ja yhdenmukaistaminen. Kanta-Häme ei saanut valtiolta haluamaansa rahoitusta uudistamiseen ja yhdenmukaistamiseen, ja joutuu siksi aloittamaan vanhoilla IT-järjestelmillä, mikä aiheuttaa kustannuksia ja vaikeuksia, kun uudistustyötä aloitetaan. Tämä on asia, johon valtuusto joutuu heti pureutumaan. Esimerkiksi Päijät-Hämeessä on jo yhtenäinen järjestelmä valmiina.

IT-järjestelmien uudistamisesta ei terveydenhuollon alalla juurikaan ole myönteisiä kokemuksia ja onnistumisia. Valtiolla ei välttämättä ole riittävästi rahaa tähän työhön, joten sitä on löydettävä hyvinvointialueelta muualta. Jos tämä kokonaisuus tehdään kiireellä, ei tulos ole hyvä. Valtakunnan tasolla puhutaan tuhansien tietojärjestelmien uudistamisesta ja yhteensovittamisesta.

Palkkaharmonisointi – tai palkkausjärjestelmän uudistaminen – on toinen satoja miljoonia euroja valtakunnan tasolla vaativa asia. Samalla hyvinvointialueet joutuvat kilpailemaan osaajista yksityisen sektorin kanssa, ja jopa keskenään. Työvoiman saatavuus sekä sote-palveluihin että pelastustoimeen on suuri haaste sekin päättäjille. Hyvinvointialueen on huolehdittava henkilöstön työhyvinvoinnista, mikä on palveluiden tuottamisen onnistumisen edellytys.

Jos rahoitus ei riitä, on vaarana, että valtio ottaa ainakin osan tarvittavasta rahoituksesta kuntien valtionosuuksista. Tästä voi seurata kuntien talouden heikkeneminen, jota paikataan kuntaveron nostoilla. Toinen vaihtoehto on maakuntaveron säätäminen. Molemmat vaihtoehdot tarkoittavat kuntalaisten veromenojen kasvua. Maakuntien tehtäviä ja vastuita ei pidä missään tapauksessa lisätä, vaikka hallituspuolueilla onkin tähän haluja.

Uusimmat

Fingerpori

comic