Mielipiteet

Suomi ensin

Sata vuotta on pitkä aika ihmisen elämässä, mutta lyhyt maailmanhistoriassa.

Viime vuosisadalla Suomi nostettiin suosta ja taisteltiin verissäpäin maailmankartalle.

Suomalaisuus oli sisua, sitkeyttä ja rehellisyyttä. Uskottiin Jumalaan, omaan itseensä ja naapurisopuun. Yhteinen uhka yhdisti.

Nykyinen kansallinen rappiotila on henkistä laiskuutta, itsekeskeisyyttä ja oman pesän likaamista. Uskon puute tuhoaa arvot. Halutaan kulkea helpointa reittiä, vaikka elämä ei ole helpoksi tarkoitettu.

Suomea yritetään vielä johtaa hallitusti. Maailmaa sen sijaan johdetaan mielipuolisin ottein dollarin kiilto silmissä. Suomi kiinnostaa suurvaltoja. Olemme vedenjakajalla idän ja lännen välissä. Itämeri ja Jäämeri ovat suurvaltojen pelikenttiä.

Veli venäläisen kanssa on tultava toimeen hyvässä ja pahassa. David vastaan Goljat -asetelma toimii edelleen. Kunnioitus on molemminpuolista. Kiinalaisia kiinnostavat Suomen luonnonvarat ja uusi silkkitie Baltian kautta Jäämerelle. Aasialaisilla on kärsivällisyyttä odottaa, mutta oman maaperän saastuminen ja liikakansoitus luovat paineita toimia.

Setä Samuli auttoi Suomea sodan jälkeen. Sota-aikanakaan Yhdysvallat ei julistanut sotaa Suomelle. ”Amerikka ensin” -ajattelun isä solmisi nyt mielellään uudet hävittäjäkaupat presidenttimme kanssa suurieleisesti Washingtonissa. Astinlauta itään ja valvontapiste kiinalaisten toimille olisivat valmiina.

Pohjoismaat ovat luotettavimmat naapurimme. Ristikuvioiset liput kertovat yhteisistä arvoista. Yhteistyö niiden kanssa on syytä olla tiivistä. Kuitenkin vanhan sotamarsalkan sanoihin on helppoa yhtyä: ”Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun.” Augustin Ehrensvärd, Suomenlinnan rakennuttaja.

Näkoislehti

26.9.2020

Fingerpori

comic