Mielipiteet

Suomi ja Global Compact

Pia Kuparinen kirjoittaa mielipiteessään (FL 3.11.) YK:n tulevasta siirtolaisuuskokouksesta. Aiheeseen perehtyneenä tutkijana katson velvollisuudekseni oikaista muutamia hänen esittämiään väitteitä.

YK järjestää joulukuussa hallitustenvälisen konferenssin, jonka aikana on tarkoitus saada hyväksyntä asiakirjalle, joka etsii oikeudenmukaisempia pelisääntöjä siirtolaisuudelle. Sekä siirtolaiset että pakolaiset ovat monessa suhteessa haavoittuvainen ihmisryhmä ja tästä syystä heidän asemansa on haluttu nostaa keskustelun keskiöön.

New Yorkin julistuksesta 2016 alkanut prosessi on kaksiosainen: se tuottaa erilliset asiakirjat siirtolaisuudesta (Global Compact for Safe, Orderly and Regular Migration) ja pakolaisuudesta (Global Compact on Refugees). Julistuksen mukaisesti tarkoituksena ei ole neuvotella uusiksi jo voimassa olevia sopimuksia, kuten YK:n pakolaissopimusta tai ihmisoikeussopimuksia, vaan ohjeistaa valtioita vastaamaan haasteisiin, joita lisääntyvään liikkuvuuteen liittyy. Toisin kuin Kuparinen väittää, kyseessä ei ole uusi kansainvälisoikeudellinen sopimus. Se, mihin Suomi on sitoutunut, ei tule juridisesti muuttumaan kummankaan asiakirjan myötä.

Kuparinen antaa ymmärtää, että Suomi asiakirjan allekirjoittaessaan sitoutuisi ainakin periaatteellisella tasolla uusiin kansainvälisiin vastuisiin, joilla perusteltaisiin pakolaisten määrän lisäämistä. Siirtolaisuusasiakirjan alussa kuitenkin todetaan, että sen teksti perustuu jo valtioita velvoittaville sopimuksille. Kahdesta yllä erittelemästäni prosessista Marokossa keskustellaan siirtolaisuudesta, ei pakolaisuudesta, kuten Kuparinen virheellisesti esittää. Pakolaisuutta koskeva asiakirja julkistettiin YK:n korkean pakolaisedustajan toimesta syyskuussa ja se on tarkoitus tuoda yleiskokouksen hyväksyttäväksi tämän vuoden aikana. Tarkat tiedot kummastakin prosessista tekstiluonnoksineen ovat vapaasti saatavilla refugeesmigrants.un.org – sivustolta.

Kuparinen myös kirjoittaa harhaanjohtavasti, että YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat olisivat vain juhlallisia puheita, joilla ei ole maita sitovia vaikutuksia. Kansainväliset sopimukset eivät yksin luo valtioiden velvoitteita, vaan tätä tekevät niin YK:n toimielinten julkilausumat, EU-oikeus, kansainvälisten tuomioistuinten päätökset kuin tapaoikeuskin. Yleiskokouksen julistukset eivät ole sitovia, mutta muokkaavat kansainvälisiä käytänteitä. Nämä käytänteet koskevat myös Suomea kansainvälisen sopimusjärjestelmän osana. Olisikin toivottavaa, että kansalliseksi lainsäätäjäksi pyrkivä henkilö tuntisi kansainvälisen järjestelmän perusteet ja sitä säätelevät eritasoiset normit.

Global Compact tuo keskusteluun ne haasteet, jotka jo liittyvät ihmisten vapaaehtoiseen ja pakotettuun liikkuvuuteen. Asiakirjat mm. huomioivat ilmastonmuutoksesta johtuvan muuttoliikkeen, jonka on ennustettu tulevaisuudessa aiheuttavan jopa kymmenien miljoonien ihmisten liikehdintää, myös Euroopan lähialueilla. Prosessin tarkoituksena on kiteyttää syitä, joiden vuoksi ihmiset liikkuvat, sekä selventää globaaleja velvoitteita, joita meillä ihmiskuntana on toisiamme kohtaan.

Osallistun tutkijana Marokon kokoukseen. Olen mielelläni niin perussuomalaisten kuin muidenkin eduskuntavaaliehdokkaiden käytettävissä heidän halutessaan asianmukaista keskustelua kansainvälisistä prosesseista.

Milla VahaKansainvälisen politiikan tutkija ja yliopistonlehtori (ma.), Turun yliopisto

Uusimmat

Näkoislehti

29.9.2020

Fingerpori

comic