Mielipiteet

Svenska dagen, Ruotsalaisuuden päivä – Vuosien varrella ruotsalaisuuden päivää on vietetty niin sotilasparaatein kuin kieliryhmien välisin katutappeluin

Ruotsalaisuuden päivänä salkoon vedetään Suomen lippu. Kuva: Jussi Leinonen/ Arkisto
Ruotsalaisuuden päivänä salkoon vedetään Suomen lippu. Kuva: Jussi Leinonen/ Arkisto

Ruotsissa omistettiin jo 1600-luvulla marraskuun 6. päivä kuningas Kustaa II Aadolfille, joka tuona päivänä 1632 kaatui Lützenin taistelussa kolmikymmenvuotisessa sodassa. Suomalainen almanakka seurasi esimerkkiä 1708, kun päiväksi merkittiin Gustav. Vuonna 1727 lisättiin nimeen Adolf. Tämän hallitsijan aikana Ruotsi oli suurvaltana vahvimmillaan. Kuningasta ihailtiin taitavana sotapäällikkönä, komeana ja vahvana oikean puolesta taistelevana sankarina, jonka ansiosta luterilaisuus säilyi Euroopassa. Hänen joukoissaan taistellut suomalainen ratsuväki jäi historiaan hakkapeliittoina.

Sakari Topeliuksen Välskärin kertomukset antaa kuvan sodasta jalona uskonsotana ja Kustaa Aadolfista vakaana sankarina. Kun Turkuun tuli tieto kuninkaan kuolemasta, häntä suuresti ihaillut piispa Isak Rothovius piti tuomiokirkossa muistopuheen, jota hän itse kutsui ”sydämen surkeaksi valitukseksi”. Kuninkaan kuolema tuntui valtakuntaa kohdanneelta Jumalan rangaistukselta.

Ruotsissa sankarikuninkaan 300-vuotissyntymäpäivä oli vaikuttava kansallinen juhla, joka innosti myös suomenruotsalaisia. Meillä Suomessa 1800-luvun lopun vahvistuva suomalaisuusliike sai maamme ruotsinkieliset korostamaan ruotsinkielisen kansanosan merkitystä. Ruotsalainen kansanpuolue alkoi pian perustamisensa jälkeen viettää ruotsalaisten omaa päivää, joksi valittiin Kustaa II Aadolfin kuolinpäivä. Ruotsissa tämä 6.11. on sankarikuninkaan muistopäivä, Suomessa suomenruotsalaisten juhla. Ensimmäistä Svenska dagenia 6.11.1908 juhlittiin puhein, näytelmin ja soihtukulkuein Helsingissä ja Turussa. Sittemmin juhlinta levisi muillekin ruotsinkielisille paikkakunnille. Konditoriat valmistivat Kustaa Aadolfin suklaaleivoksia, joita koristivat marsipaanista tehdyt kuninkaan nimikirjaimet.

Vuosien varrella ruotsalaisuuden päivää on vietetty niin sotilasparaatein kuin kieliryhmien välisin katutappeluin. Välillä hiljentynyttä päivää alettiin 1980-luvulla elvyttää pohdinnoin ruotsinkielisten asemasta maassamme. Muistopäivän nimi muuttui merkitystään paremmin vastaavaksi ”Ruotsalaisuuden päiväksi”. Salkoon vedetään Suomen lippu. Virallisiin juhliin kuuluvat isänmaalliset puheet ja laulu Modersmålets sång, suomenruotsin kielen ylistys. Kansanosan identiteettiä vahvistavat myös Lucian päivä 13.12. ja juhannus, jolloin kokon sijasta pystytetään juhannussalko.

Antero Varelius, varhainen kansatieteilijä, kirjoitti 1800-luvun puolivälissä: Ruotsalaisia pidetään yleensä luonteeltaan jonkin verran suomalaisia eloisampina ja ailahtelevaisempina sekä riitaisempina pappeja ja virkamiehiä kohtaan. Muutoin ei ole elinkeinon eikä arkielämän suhteen mitään huomattavaa eroa näiden kieliryhmien välillä, mikäli he asuvat toistensa naapureina eivätkä paikalliset erot ole vaikuttamassa.

Kustaa II Aadolf piti ennen Saksaan lähtöään v. 1630 Tukholmassa puheen valtakunnan säädyille. Siinä hän kehotti ”kaikkia yhteisesti Jumalan pelkoon ja kutakin hoitamaan virkansa uskollisesti sekä elämään sovussa ja yksimielisyydessä”. Hän varoitti kutakin säätyä synnistä ja paheesta ja kehotti heitä vaimoineen ja lapsineen ahkeroimaan, että he voisivat hyvin ja toimisivat parhaaksensa. – Tämän päivän valtionjohtajilta taidetaan harvemmin kuulla tällaista puhetta.

Uusimmat

Näkoislehti

24.11.2020

Fingerpori

comic