Mielipiteet

Syrjäytyminen on sattumaa tai sitten ei – Kukaan ei voi syntymänsä hetkellä valita elämän eväitään, mutta eriarvoistumiskehitykseen pystymme aikuisina vaikuttamaan

Syrjäytyminen on monen tekijän summa. Kuva: Lassi Puhtimäki / FL
Syrjäytyminen on monen tekijän summa. Kuva: Lassi Puhtimäki / FL

Kiitokset sunnuntain Nicon traagista elämänvaihetta käsittelevästä artikkelista. En tunne häntä, joten lähdin pohtimaan sattuman vaikutusta syrjäytymiseen yleisellä tasolla. Ensinnäkin meidän pitäisi päästä eroon syrjäytymisestä sanana. Syrjäytyminen sisältää ihmisen oman vastuun ja syyllisyyden kehityskulkuunsa. Näinhän ei ole. Kyllä syyllisiä olemme me kanssaihmiset, jotka suljemme lähimmäisiämme ulos joukostamme. Vastuu kuuluu meille, jos emme toimi.

Mitä sattumaan tulee, ei meistä kukaan tietenkään voi syntymänsä hetkellä valita elämän eväitään. Mutta eriarvoistumiskehitykseen pystymme aikuisina vaikuttamaan. Ensinnäkin lapsen kasvuympäristö. Onko se turvallinen ja terveellinen? Saako lapsi monipuolista ravintoa, joka turvaa kasvun ja kehityksen? Näihin asioihin vaikuttaa taustalla perheen sosioekonominen asema. Riittävätkö rahat? Riittävätkö huoltajien henkiset voimavarat, jos toimeentulo on jatkuvaa kamppailua päivästä toiseen kuilun partaalla?

Ja viimeisimpänä eikä suinkaan vähäisimpänä on vanhemmilta saatava sosiaalinen pääoma. Minkälaisia verkostoja vanhemmilla on, minkälainen koulutustaso heillä on, millainen on perheen elämänpiiri ja minkälaisia malleja ja virikkeitä se antaa? Emme todellakaan lähde samalta viivalta. Mutta sattuma on liian helppo vastaus.

Hyvinvointiyhteiskuntaa ei ole kehitetty turhaan, sillä sehän on ollut loistava menestystarina. Mutta sen rapautumista on syytä murehtia. Onneksi olemme edes huolissamme kasvavasta eriarvoisuudesta. Jostakin syystä kansanedustajamme eivät tätä kuule tai ota tosissaan. Tai sitten äänestämme ymmärtämättömyyttämme vääriä puolueita.

Uusimmat

Fingerpori

comic