Mielipiteet

Syyttömiäkin kuoli

Sadan vuoden takaisista tapahtumista on kirjoitettu runsaasti. Ei ollut vain mustaa ja valkoista. Kansalaisia tapettiin, teloitettiin ja kuoli puolin ja toisin ilman syytä, tekaistuilla syytteillä, muiden mukana.

Omasta lähisuvusta kaksi tapausta.

Äitini sisarineen kasvoi Sääksmäellä poliisin ja pienviljelijän perheessä. Tampereen valtauksen jälkeen punaisten rintama oli Sääksmäellä. Äidin vanhempi veli, enoni, oli töissä isommassa talossa. Viedessään hevosia hakaan punaiset pakkolunastivat hevoset kuormastoaan varten ja vangitsivat enoni niiden hoitajaksi. Tilanteen rauhoituttua isä-poliisi lähti jäljittämään poikaansa. Tuuloksessa jäljet katosivat.

Kun poika ei säädetyssä ajassa palannut kotiin, oletettiin punaisten ampuneen hänet joko pakoyrityksessä tai muuten. Enoni julistettiin poissaolevana kuolleeksi. Hänen nimensä muistaakseni kaiverrettiin vapaussodan muistomerkkiin.

Arkistojen avauduttua selvisi, että samanniminen ja samana päivän syntynyt sääksmäkeläinen pienviljelijän poika oli kuollut sairaalassa Tammisaaressa. Nimi on sekä valkoisten että punaisten uhrien muistomerkissä. Ei lie ainoa.

Toinen tapaus on paikallisempi.

Isoisäni ja hänen sisaruksensa syntyivät Jokioisten kartanon rengin, myöhemmin naulatehtaan työntekijän, perheeseen. Isoisäni veli ja hänen sisarensa suomensivat nimensä 1906. Uusi sukunimi oli Venho.

Isoisän veli muutti Forssaan 1912. Toimi täällä konekauppiaana. Vuoden viimeisessä kokouksessa Tammelan kunnanvaltuusto antoi hänelle luvan perustaa sähkölaitos Forssaan. Laitos oli koekäytössä keväällä 1918 tarkoituksena ottaa käyttöön syksyllä.

Jostakin syystä Forssan ensimmäisen sähkölaitoksen perustaja ja toimitusjohtaja teloitettiin toukokuun alussa Korko-ojaan. Tästä maininta Forssan sähkölaitoksen historiassa. Asiakirjoissa käsin kirjoitettuna “punainen”. Minun järkeeni ei mahdu, että teloitus olisi perustunut tosiasioihin.

Tilanteen rauhoituttua isoisäni sai noudetuksi veljensä ruumiin ja tämä siunattiin Forssan hautausmaahan opettaja-sisarensa viereen.

1970-luvulla asuessani edellisen kerran Forssassa haudalla oli muistolaatta. Vein silloin tällöin kukkasia ja jouluaattona kynttilän haudalle. Nyt laattaa ei enää ole. Seurakunta on tarvinnut uusia hautapaikkoja ja poistanut laatan.

Tässä pari kohtaloa. Eivät varmasti ole harvinaisia.

Veikko Valento


Uusimmat