Mielipiteet

Talvisotamuisto

Sodan jälkeinen aika oli monille raskasta aikaa, ei ollut kriisiapua tarjolla. Kotikyässäni miehet kerääntyivät iltaisin muistelemaan rintamalle jääneitä kavereita, siinä jokainen sai kertoa tarinoita rintamalta, joita me lapset saimme kuunnella.

Mieleeni on jäänyt isäni kertoma tarina talvisodasta. Osa Koijärven miehistä joutui kevyt osasto viitoseen, joka oli konekiväärikomppania, he joutuivat helmikuussa rintamalohkolle Muolaanjärvi-Leipäsäsuo. He joutuivat puolustus taisteluun Muolaanjärven saareen. Vihollinen koitti hyökätä jäätä pitkin jalkaväen voimalla, mutta kiväärimiesten oli helppo torjua kaikki yritykset. Aamuisin miehet katselivat kiikarilla, kuinka vihollinen kävi mittaamassa jään paksuutta, siitä pääteltiin että sieltä pian tullaan panssarivaunuilla.

Heillä oli yksi kenttätykki. Kersantti, joka komensi patteria, päätti ampua suorasuuntauksella, kun vaunut tulivat jäätä pitkin. Suunnitelma onnistui, hyökkäys pystyttiin pysäyttämään, venäläisiä vaunuja pystyttiin tuhomaan ja ne jäivät jäälle. Seuraavana aamuna joku ehdotti, että mennään evakuoimaan niitä. Miesporukka lähti jäälle, mutta venäläiset olivat tuoneet yön aikana konekiväärin yhden vaunun alle, se avasi tulen: kaksitoista miestä heidän komppaniasta kuoli jäälle. Seuraavana päivänä alkoivat kovat tykistökeskitykset, joissa monet saivat surmansa.

Isäni oli eräänä yönä vartiossa toisen Eerolan kanssa, Väinö Eerola oli samassa komppaniassa. Vartion vaihdossa tuli puheeksi, että yksi korsu oli saanut täysosuman. Kun he lähtivät vartiosta, isä sanoi Väinolle, että mene korsulle, minä poikkeen katsomaan, oliko ketään tuttuja kaatunut. Kun hän palasi omalle korsulleen kaverit sanoivat, että tulee sieltä toinen Eerola sentään, toinen lähti äskön, Tykistöammus osui korsun eteen juuri, kun Väinö oli astumassa korsuun.

Kun taistelu jatkui, tuli tieto, että venäläiset saartavat ja heidän täytyy perääntyä. Oli täyskuun aika ja kapteeni sanoi, että kun pilvi menee kuun eteen, heidän piti lähteä, sillä venäläiset olivat tulossa saaren toiselle puolelle. Sille rannalle, johon heidän piti perääntyä, oli vihollisen panssarivaunut heitä vastassa. Jälkeenpäin ihmeteltiin, mikä varjelus heillä oli, sillä vaunuissa ei reagoitu mitenkään, kun he saapuivat saaresta rantaan. Siihen tulokseen he tulivat, että vaunuissa luultiin, että saari oli tyhjä, sillä sitä oli pommitettu viikon verran ja ne luulivat miehiä omaksi joukoksi.

Asiasanat

Uusimmat

Näkoislehti

3.8.2020

Fingerpori

comic