Mielipiteet

Tammelan sudesta vuonna 1972 – Susi on älykäs eläin, se ottaa elinpaikakseen rauhallisen erämaan, jos se hätistetään paukkuen pois

Tammelan susi täytettynä Forssan luontomuseossa. Kuva: Toni Kitti
Tammelan susi täytettynä Forssan luontomuseossa. Kuva: Toni Kitti

Tammelan pitäjän Kaukolan kylän läpi kulkee harju, jääkauden sulamisvaiheessa syntynyt. Se lienee ensin ollut villieläinten kulkureittinä – ensin tulivat sorkkaeläimet, ruohonsyöjät, niiden perässä petoeläimet lihansyöjät, sitten ihmiset.

Aikaa myöten ihmiset alkoivat yhä lukuisammin käyttää näitä eläinten reittejä. Esimerkiksi postitie alkoi kulkea pitäjän keskuspaikasta Portaasta Härkätien risteyksestä harjuja pitkin kasvavaan Tammelan kylään ja siitä poikkesi Mustialaan.

Pedot väistyivät harjuilta ihmisten metsiin tekemille aukoille, ensin kaskille ja laidunmaille, sittemmin pelloille.

Kaukolan Nummelta sudet laskeutuivat Ali- ja Yli-Ranttilan välistä kujaa pitkin pellolle ja siitä Salimäkeen, oikeammin Sadinmäkeen, ja edelleen suuriin metsiin ja soille.

Jatkuvasti sudet harvakseltaan kulkivat Ranttilan kujassa kaikessa rauhassa muita häiritsemättä. Tuli vuosi 1972. Yksinäinen susi juoksenteli Tammelan pitäjän ja lähikuntien alueella. Ensin se sai liikkua ihan omissa oloissaan, mutta sitten sitä alettiin koko seudun metsämiesten voimin pyydystää.

Petoparka ei saanut hetkenkään rauhaa valoisana aikana.

Sattui, että meidän perheestä Kaukolan Ali-kylästä Pyhäjärven rannasta lähti kolme koululaista Saaren kouluun samana syksynä 1971. Vanhin toiselle luokalle, tyttö ja poika ensimmäiselle. Pojat olivat innoissaan taidosta ajaa pyörällä, mutta kuusivuotias tytär lähti ihan tyytyväisenä kävelemään yksin.

Minua äitinä pelotti, enkä ollut yksin. Antero Suoranta muistelee Lounais-Hämeen Luonto 97 -kirjassa, miten hän puuhaili luonnonsuojelija Torild Branderin kanssa tutkien sudenjälkiä virittääkseen loukun pedolle. Kesken kaiken Brander kysäisi: ”Kai sinulla on ase mukana?”. Brander arveli, että tällainen jatkuvasti ahdistettu susi saattaa käyttäytyä arvaamattomasti.

Tämän äidin ajatukset kulkivat toista rataa: rauhallinen peto omissa oloissaan palaa kaatamansa saaliin luo niin kauan kuin syötävää riittää, mutta jos sitä jatkuvasti ajetaan, se nappaa syötävän, missä sen nälkäisenä sattuu kohtaamaan.

Seurasin tarkkaan suden ja sitä jäljittävien metsästäjien kulkemista miettien, pitäisikö tytär pitää kotona. Autokin sattui olemaan epäkunnossa enkä muilta askareilta olisi ehtinyt viedä tyttöä pyörällä kouluun.

Jännitys päättyi 22.11.1972 suden ampumiseen Lautaportaassa. Sukulasta kotoisin oleva isäntä Matti Jaakkola sai kunnian olla sudenkaataja.

Olen katsellut tätä kuuluisaa Tammelan sutta täytettynä Forssan luontomuseossa enkä yhtään ihmettele ihmisiä, jotka pelkäävät pihapiiriin tulevia susia. Kyllä se niin pelottava on vielä kuolleenakin.

Nykyään rakkaassa Suomenmaassa vallitsee kaksi mielipidettä: toiset antaisivat kaikkien petojen elää ja olla kaikessa rauhassa, mutta toiset ovat sitä mieltä, että susien paikka on metsässä ja ihmisten pihoihin ja kotieläinten laitumille tulevat pedot saa luvan perästä ampua.

Siten pelotetaan muut sudet omalle reviirilleen korpeen. Susi on älykäs eläin, se ottaa elinpaikakseen rauhallisen erämaan, jos se hätistetään paukkuen pois ihmisten hajusta ja se tajuaa lauman jäsenen lopullisen jäämisen kentälle ihmisen aiheuttamaksi.

Uusimmat

Fingerpori

comic