Mielipiteet

Mielipide: Terveyttä uudelle vuodelle! Hyvinvointialueen pitäisi kyetä erityisesti ennaltaehkäisyyn ja sairauksien juurisyiden korjaamiseen

Kuva: Soile Toivonen
Kuva: Soile Toivonen

Suomessa siirtyy 20 000 ihmistä työkyvyttömyyseläkkeelle joka vuosi. Suurimpana syynä mielenterveysongelmat (44%) sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet (24%). Muistisairauteen sairastuu vuosittain 14 500 ihmistä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Sairauksiin liittyvät kustannukset maksavat yhteiskunnan eri tahoille niin huimia summia, ettei kenelläkään liene tietoa kokonaismäärästä, puhumattakaan inhimillisestä näkökulmasta. Kun sairaspoissaolot työelämässä alkavat hipoa jopa 20% luokkaa, kuten äskettäin A-studiossa esillä olleessa Hätäkeskuslaitoksessa, luulisi sairastavuuden jo nousevan esille ”korona-ilmiön” tapaan etenkin kärsiessämme työvoimapulasta.

Ihminen katsotaan terveeksi, jos hänellä ei ole diagnosoitua sairautta. Yhteiskuntamme hoitaa sairauksien oireita niihin sopivilla lääkkeillä tai toimenpiteillä. Meillä ei ole merkittävissä määrin tarjolla palveluja, jotka perehtyisivät sairauksien juurisyyn hoitoon. Voisi sanoa melkeinpä niin, että jos haluaa korjata syyn eikä oiretta, vastaukset pitää etsiä itse.

Entäpä sitten vaikka reumapotilas, joka on sairautensa vuoksi poissa työelämästä monta kuukautta vuodessa, vuosi toisensa perään. Lasketaanpa eurot kymmeniin käyntikertoihin lääkäreille ja sairaaloihin sekä sairaspoissaolopäiville rahallinen arvo, jälleen inhimillistä kärsimystä unohtamatta. Luulisi, että joltain taholta yhteiskunnasta löytyisi jo edelliseen rahamäärään verrattuna hyvin marginaalinen määrä rahaa vaikkapa ravintoterapeuttikäynteihin ja liikuntaohjaajaan, edellyttäen tietysti, että henkilö olisi itse sellaiseen motivoitunut terveydentilansa kohentamiseksi.

Jo viitearvoissa, mutta sen ylärajalla olevan paastoverensokerin todettiin tutkimuksessa aiheuttavan aivotilavuuden vähenemistä alueilla, jotka vaikuttavat muistiin ja kognitiivisiin toimintoihin aiheuttaen esimerkiksi masennusta. Ei siis ihme, että Suomi voi pahoin. Elimistön toiminta on biokemiaa ja kaikki tarvittavat hyvät ”polttoaineet” pitää olla käytössä oikeassa suhteessa, jotta elimistö toimii optimaalisesti.

Erityisen huolissani olen Suomen nuorista. Paikallinen hyvinvointiraportti ei ole hyvää luettavaa. Merkittävä osa nuorista ei syö kouluruokaa päivittäin, ovat yksinäisiä, kokevat ahdistusta tai masennusta tai kokevat terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi. Neljäsosalla 8.- ja 9.-luokan oppilaista on ylipainoa. Alle puolet ammatillisen oppilaitoksen 1. ja 2. luokan oppilaista harrastaa yli tunnin hengästyttävää liikuntaa viikossa.

Hyvinvointialueen pitäisi kyetäkin erityisesti ennaltaehkäisyyn ja sairauksien juurisyiden korjaamiseen, muuten mitkään resurssit eivät tule riittämään sairauksien hoitoon. On tehtävä yhteistyötä paitsi kuntien ja yhdistysten, mutta myös työterveyshuoltoyritysten kanssa terveystilan parantamiseksi alueella.

Pahoin kuitenkin pelkään, että hyvinvointialueella keskitytään liikaa palveluverkkoon, hallintoon ja järjestelmiin, kun pitäisi keskittyä enemmän ennaltaehkäisyyn ja siihen, että palveluja ei tarvittaisi niin paljon. Keskitytään suunnittelemaan organisaatiota, kun ensin pitäisi miettiä mitä tavoitellaan, jonka perusteella pitäisi suunnitella toimenpiteet ja resurssit.

Hyvinvointiin ja ennaltaehkäisemiseen soisin runsaasti resursseja. Se ei välttämättä tarkoita monia kunnallisia ja alueellisia koordinaattoreita eri puolille, koordinointi voisi yhtä hyvin olla alaa osaavalla yrityksellä. Pääasia on, että se taho joka parhaiten ja tuloksellisemmin tekee asian, valitaan. Ennaltaehkäisyssä pitäisikin jopa miettiä ”tulos tai ulos” -menettelyä; asia on niin tärkeä. Hyvinvoinnin lisääntyminen pitäisi mitata konkreettisilla luvuilla; poissaolopäivien määrä kouluissa ja työpaikoilla, ylipainoisten osuus jne..

Sairauksia aiheuttavat geenit aktivoituvat, jos elimistöstä ei pidetä huolta. Kone sakkaa.

Uusimmat

Fingerpori

comic