Mielipiteet

Toisen romu ei taida sittenkään olla toisen aarre

Kirpputorilta voi tehdä löytöjä, toisaalta myyjällä saattavat jäädä tavarat myös myymättä. Arkistokuvassa ei ole mielipiteen kirjoittajan myynnissä olleita tavaroita. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa
Kirpputorilta voi tehdä löytöjä, toisaalta myyjällä saattavat jäädä tavarat myös myymättä. Arkistokuvassa ei ole mielipiteen kirjoittajan myynnissä olleita tavaroita. Kuva: Pekka Rautiainen / HäSa

Ei pidä paikkaansa. Yritimme huonolla menestyksellä myydä peräkonttikirppiksellä suvella Forssan torilla kuolinjäämistöä. Tavaraa oli peräkärrykuormallinen ja lisäksi pari pöydällistä.

Oli monenlaista pilkkumia tarjolla. Nuutajärven ja Humppilan lasia. Ei kelvannut vaikka ilman olisi antanut. Monet sanoivat kaappien olevan jo täynnä samanlaista kermakkoa, sokerikkoa, maljakkoa ja lasikulhoa. Konmarittajiako kaikki tyynni.

Joku hesalainen dyykkari oli löytänyt parin sadan maljakon roskiksesta ja myynyt sen tonnilla. Isossa kylässä kaikki on toisin.

Toriväki pyöri ympärillä nyrpistellen. Luilleen tinkityistä hinnoista piti vieläkin tinkiä.

Sekään ei auttanut. Hienosta Humppilan Lasin isosta singneeratusta maljakostakin olisi maksettu kahvikupin hinta. Ei tullut kauppoja. Päätimme viedä lasikeräykseen. Onneksi siellä ei tarvitse maksaa.

Vanhat työkalut kuten porat, sahat ja sähkövärkit syynättiin. Laatikolliset ruuveja ja muttereita kiinnostivat, mutta laatikoihin jäivät, paitsi jos myi eurolla koko laatikon niin kelpasi.

Harmi, että muumimukit jäivät kotiin. Olisi ostajien jono ollut linja-autoasemalle asti.

Kotikaappiin jäi mm. muumipeikko unelmoi muki. Hinta-arvio 1000-2000 euroa.

Olisi siitä voinut satasen saada.

Asta sentään osti kuparipannun kympillä, vaikkei siinä edes ollut nimmareita. Tai ehkä juuri sen takia.

Vaatetavaraakin oli roikkumassa, mutta siihen jäivät.

Puhutaan, että lasten vaatteet käyvät kaupaksi kirpparilla. Pötypuhetta.

Hyvä paikka Forssassa on Tex Vex Perkiöntiellä. Sitä voi suositella, kunhan vaatteet on pesty.

Leijonien patakeräykseen joulun alla tuotiin ainakin satakunta kauppakärryllistä kaikenlaista. Enimmäkseen vaatetavaraa. Olipa joukossa pari rippipukuakin. Mahtoiko kelvata käyttöön ?

Ainoa onni onnettomuudessa oli, ettei naapurikojulla mennyt yhtään paremmin.

Naapurikojun myyjä tosin kiinnostui taulustamme, joka taisi olla Kalle-vainaan teos. Halusi vaihtaa hienon merkkipyöränsä tuohon tauluumme, mutta ei onnannut. Kiusaa se on pienikin kiusa.

Uusimmat

Fingerpori

comic