Mielipiteet

Turkin islamilainen projekti

Koko länsimainen maailma (ml. USA) on erittäin huolestuneena seurannut Turkin hyökkäystä kurdialueille, mitä on perusteltu ns. suojavyöhykkeen perustamisella terroristeiksi nimettyjä kurdeja vastaan. Taustalla on Turkin erittäin voimakas pyrkimys irtautua Kemal Ataturkin 1920-luvulla luomasta maallisesta valtiosta kohti täysin islamilaista kansakuntaa viholliskuvia luomalla – yhtenä juuri kurdit.

Presidentti Erdogan on 2000-luvun alun pääministeriajastaan muuttunut mistään piittaamattomaksi populistiksi, joka ei kaihda mitään keinoja omien päämääriensä ajamiseksi, esimerkkeinä Euroopan Unionin kiristäminen pakolaisilla sekä viimeisten paikallisvaalien manipulointi.

Vielä 2004 johdossa olleen AKP-puolueen johtohahmot vakuuttivat luopuneensa poliittisen islamin suvaitsemattomasta agendasta ja pyrkivänsä toteuttamaan Turkissa EU:n jäsenyyteen vaadittavat reformit, ja tukea tuli sekä Euroopasta että Yhdysvalloista. Silti Turkin jäsenkelpoisuus jäi epäuskottavaksi.

Presidentti Erdogan ja AKP ovat hankkineet laajan suosion lähestymällä suoraan kansaa ja irrottautumalla entisestä ylhäältä johdetusta imagosta. Lisäksi kannatukseen on vaikuttanut Turkin kiistaton taloudellinen nousu.

Viimeiset 10 vuotta AKP ja Erdogan itse ovat kulkeneet erittäin autoritääriseen suuntaan. Kansalaisyhteiskunnan, oikeuslaitoksen sekä median perusteita on murennettu voimalla. Tähän on hankittu kannatus vuosien 2007 ja 2011 vaaleissa; jopa sekulaarit piirit ovat äänestäneet Erdoganin johtamaa puoluetta. Monille AKP:n talouskasvua ja kansallista omanarvontuntoa vahvistava ohjelma on ollut puoleensa vetävä. Vuoden 2011 parlamenttivaalien jälkeen AKP on ottanut sitten haltuunsa kaikki valtion instituutiot.

Väittämällä sinnikkäästi kurdien ja terroriakin käyttäneen järjestön PKK:n olevan kiinteässä yhteydessä toisiinsa presidentti Erdogan on luonut pysyvän viholliskuvan, jota vastaan on taisteltava jatkuvasti. Pyrkimys suojavyöhykkeeseen on vanha juttu. Nyt se viedään käytäntöön suojattomien kurdien kustannuksella.

Erdogan on tyypillinen, mutta kammottava populisti, jonka taktiikkana on sama kuin toisella ”kollegalla”, presidentti Trumpilla: pyritään pitämään noin puolet kansasta tukijoina välittämättä siitä toisesta, liberaalista ja sekulaarista puolesta yhtään mitään.

Ottaen huomioon Erdoganin uhkauksen kolmen miljoonan pakolaisen päästämisestä Eurooppaan voidaan todeta, että olemme sekä hänen että ”kollega” Trumpin johdosta todella pahassa maailmanpolitiikan tilanteessa. Euroopan Unionilla olisi tässä paljon vaikutusmahdollisuuksia, mutta sitä ennen pitää järjestön sisällä siirtyä ”kahden kerroksen väkeen”, jossa ulkokehällä olisivat myös kansalaisoikeuksia polkevat Unkari, Puola ja Slovakia.

Fingerpori

comic

Uusimmat