Mielipiteet

Työelämän demokratisointi: "On lailla säädettävä, että työntekijät saavat edustuksen yritysten hallituksiin ja osuutensa tuloksesta"

Helsingin pommitusten keskellä tammikuussa 1940 ravintola Königissä kokoontui sosiaaliministeri K.-A. Fagerholmin johdolla arvovaltainen joukko työnantajien- ja työntekijöiden edustajia pohtimaan yhteisiä asioita. Viikon neuvottelujen tuloksena saavutettiin yhteisymmärrys 23. tammikuuta; työnantajat tunnustivat SAK:n neuvotteluosapuoleksi.

Tämä ”tammikuun kihlaus” loi pohjan myös kolmikantayhteistyölle, mutta työelämä jäi vielä demokratisoimatta. Vaikka demokratia onkin jo itsestäänselvyys yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, vallitsee työpaikoilla yhä kapitalistinen komentotalous. Johtajat toimivat kuin diktaattorit. Vaikka työntekijät ovat aikuisia ihmisiä, heitä kohdellaan kuin lapsia. Johtajat päättävät kaikesta: minkälaisissa oloissa, kenen kanssa, milloin ja millä palkalla työ tehdään.

Filosofi John Stuart Mill vaati jo 1800-luvulla työn ja talouden demokratiaa; työntekijöiden itse johtamia ja omistamia työpaikkoja. Koska niiden edut tehokkuudessa ja yksilöiden vapauden vaalimisessa olivat kiistattomia, hän uskoi niistä tulevan yritystoiminnan yleisin muoto tulevaisuudessa.

Kapitalismin isä Adam Smith piti toisen käskyvallan alaisena työskentelyä vapaan yhteiskunnan periaatteiden vastaisena ja yksilölle tuhoisana. Työntekijän on mahdotonta kehittyä täyteen potentiaaliinsa, jos johtajalla on oikeus määrätä hänet toistamaan jatkuvasti yhtä ja samaa puuduttavaa työtehtävää vuodesta toiseen. Jopa Yhdysvaltojen republikaanipuolue piti aikanaan palkkatyötä toisen komennossa orjuuden muotona.

Presidentti Mauno Koivisto piti sekä kommunistista että kapitalistista komentoa ongelmallisena ja ennusti jo 50-luvulla kansanvallan laajenevan Suomessa aikanaan myös työelämään. Nyt maailmalla on jo monia menestyviä työntekijöiden omistamia yrityksistä, joissa päätökset valmistellaan ja tehdään yhdessä, työntekijät valitsevat johtajansa ja päättävät palkoistaan.

Suomen kapitalistit vastustavat työelämän demokratisointia: ei sovi yrityksiin, on tehotonta, haaskaa aikaa loputtomiin kokouksiin ja äänestyksiin. Tämä on pikemminkin hierarkkisten suuryritysten vitsaus, joissa aikaa tuhlataan turhissa palavereissa ja konsulttien yleisönä. Monien tutkimusten mukaan syvät hierarkiat lisäävät kyräilyä ja johtajien mielistelyä, kun taas hierarkkisuuden madaltaminen ja itsenäisyyden lisäys parantaa tuottavuutta; motivaatio kasvaa, kun ei tarvitse alituisesti turhautua käskytykseen ylhäältä.

OECD julkaisi 11.9.2020 Beyond Growth: Towards a New Economic Approach -raportin, jonka mukaan valtavirran taloustieteen opit eivät riitä ratkaisemaan kapitalismin aiheuttamia globaaleja ongelmia ja yhtyy siten The Financial Times -lehden taannoiseen kapitalismin resetointi -vaatimukseen. Taloustieteen ja -politiikan tavoitteet on korvattava lähestymistavalla, joka asettaa taloudelliset järjestelmät palvelemaan kaikkien ihmisten tarpeita ja kestävää kehitystä.

Koska pääministeri Sanna Marinin peräänkuuluttamaa yritysvastuuta välttelevät kapitalistit torjuvat työelämän demokratisoitumista irtautumalla työehtosopimuksista ja kolmikantayhteistyöstä, on kehitystä edistettävä lainsäädännöllä: säätämällä työntekijöiden edustus yritysten hallituksiin pakolliseksi ja työntekijät saamaan osuutensa tuloksesta suhteutettuna osingonjakoon.

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti