Mielipiteet

Unohtakaa pilkkanimet tscheremissit ja votjakit, näiden suomalaisugrilaisten kansojen oikeat nimet ovat Mari-El ja Udmurtia, marit ja udmurtit

Udmurtit olivat ensimmäinen Venäjän suomensukuisten kielten kansa, jotka saivat omalle kielelleen käännetyn Raamatun. Anita Laakso esittelemässä teosta. Kuva: Anu Kankaansydän
Udmurtit olivat ensimmäinen Venäjän suomensukuisten kielten kansa, jotka saivat omalle kielelleen käännetyn Raamatun. Anita Laakso esittelemässä teosta. Kuva: Anu Kankaansydän

Sukukansoistamme Udmurtia ja Mari El ovat jääneet nimiltään vieraiksi. Muistamme ehkä tscheremissit ja votjakit, koska koulukirjoissamme olivat venäläisten antamat pilkkanimet. Suomalainen oli heidän mielestään tschuhna. Näiden suomalaisugrilaisten kansojen oikeat nimet ovat Mari-El ja Udmurtia, marit ja udmurtit. 1980- ja 90-luvuilla alkanut liennytys antoi mahdollisuuden tutustua toisiimme.

Kun kielentutkijat 1800-luvun alkupuolella alkoivat kiinnostua suomalaisugrilaisista kielistä, he matkustivat silloisilla kulkuvälineillä kuukausia päästäkseen alueelle, josta arvelivat löytävänsä syrjäisen kylän ja hyvin säilyneen kielen. Paitsi tutkimuksen tuloksia he toivat loistavasti kirjoitettuja kuvauksia kansan elämästä. Valokuvaus tuli mahdolliseksi paljon myöhemmin. Pertti Virtarannan sotien jälkeisiä TV-kuvauksia Aunuksen ja Karjalan suomensukuisista odotettiin ja katseltiin hartaasti. Hänen ohjelmansa sisälsivät tiedemiehen taidolla tehtyjä haastatteluja ja näytteitä.

Ville Haapasalon kuvauksien hyviin puoliin kuuluvat TV-kuvan laadun kehittyminen ja nopea mahdollisuus liikkua maasta toiseen. Kiireestä huolimatta 30 päivään mahtuu hyviäkin haastatteluhetkiä. Udmurtian esittelyyn olisi voinut lisätä paljonkin mielenkiintoista. Elämä Uralin liepeillä maaseudulla on köyhää, puutetta on paljosta, mutta miksipä Ville keräisi ohjelmaansa puutteenpuolta. Udmurteilla on oma kulttuurinsa, on Suomi-kylä, Buranovon baabushkat jne. Euroviisuissa toiseksi tulleen yhtyeen menestymisen jälkeen udmurtit sanovat, ettei ole häpeä puhua omaa kieltään.

Zuzges on 400 asukkaan koulukylä, jossa kaikki ovat udmurtteja. Kirjastossa vaalitaan yhteyksiä Suomeen. Suuri karja käyttää kylän päätietä, joka meidän mielestämme sateella on kulkukelvoton. Kirjoittajalla oli onni tavata erään kylän lauluryhmä, joka käveli 5-6 km kaupunkiin, vaihtoi ovella kenkänsä virsuihin ja lauloi kansallispuvuissaan vähääkään arkailematta omalla kielellään. Koululaisryhmässä oli 50 suomen opiskelijaa ja he esiintyivät inkeriläisen opettajansa johdolla. Oli yllättävää, kun aloimme kuulla tuttuja sanoja: Hyvää huomenta Punahilkka, miltäs se maistuisi kahvitilkka. Suomalainen runous on saanut ystäviä, sillä Anatoli Uvarov kääntää mm Suomen virsiä udmurtiksi.

August Ahlqvist oli tutkimusmatkalla Venäjällä 1854–1858 sekä Volgan–Uralin seudullakin jo useita kuukausia, jolloin hän kirjoitti: ”Kartanot on kallellaan, ikkunat päreellä ja rievulla tukitut, katot tuulen repimät, aitaukset sikojen ja lehmien hajottamat, kadut, kaupungit ja jokivarret sonnalla peitetyt. Tämmöinen on näky, jonka kaupunki antaa.”

Villen haastattelemat ihmiset kertovat oman kylänsä yrityksestä selviytyä maaltapaosta sekä hallitsevan enemmistön paineesta. Nykyaika on valtaamassa kyliä, mutta perinteet ja kieli elävät. Udmurtteja on noin 746 000. Heidän asuttamansa alue on pieni ja se sijaitsee marien ja komien välissä. Metsä voisi elättää, mutta maan laatu ei ole hyvä eikä maanviljelys ole tuottoisaa. Pihat ovat poudalla miellyttävän tuntuisia, sateella sen sijaan pelkkää likaista liejua. Veteraanit kunniamerkkeineen ja mustine pukuineen oleskelivat hoito- ja lepokotien pihoilla.

Pääkaupunki Izevsk oli pitkään suljettu kaupunki, siellä ei ollut rikollisia eikä kerjäläisiä. Rynnäkkökivääri Kalashnikov on tehty Udmurtiassa. Suuria Suomen ystäviä ovat varsinkin runoilija Anatoli Uvarov, opettaja Elma-Lilja Mesnikova ja teol. maisteri Dina Korepanova. Suomalaisugrilaisia pieniä kansoja ei saa unohtaa!

Uusimmat

Fingerpori

comic