Mielipiteet

Uskonnon yksityisasiana pidon haikailu

Kiitän kirkkoherraa palautteesta (FL 31.10.). Listataan nyt kärkeen asiat, joista olemme samaa mieltä: YK:n ihmisoikeuksien julistukseen ja perustuslakiimme sisältyvä uskonnon vapaus; vapaus uskoa tai olla uskomatta (ilman syrjintää ja painostusta), vaikka filosofi Eino Kailaan yhtyen itse pidän uskontoja vain tarpeettomina henkisinä vakuutuslaitoksina. No eihän tästä mitään listaa tullutkaan, koska lopuissa tekstin kohdissa on ajattelussamme vähintään painotuseroja.

Kirkko luopui Suomessa 1800-luvun lopulla velvollisuuksista huolehtia lukutaidosta ja sosiaaliturvasta, mutta säilytti kyseenalaiset oikeutensa sekaantua monin muin tavoin ihmisten maallisiin asioihin. Tunnustuksellinen uskonnonopetus kouluissa ei mitenkään edistä erilaisten katsomusten ja uskontojen keskinäistä ymmärtämystä ja suvaitsevaisuutta. Siihen päästään vain kaikille yhteisellä tunnuksettomalla ET-opetuksella.

Kirkko sitoo ihmiset jäsenyyteensä jo lapsikasteella, aivopesee heitä lapsi-, nuoriso- ja diakoniatyön avulla, pakko-ohjaa heidät tunnustuksellisen uskonnonopetuksen ja rippikoulun kautta rippileirille. Tämä aikuistumisriitti käydään läpi kulttuuriin juurrutettujen rutiinien saattelemana, vain koska niin tekevät kaikki muutkin tapakristityt.

Toteatte mahtipontisesti: ”Kirjoittajan haikailu uskonnon jäämiseksi yksityisasiaksi on osoittautunut mahdottomaksi.” Tämä on totta vain toistaiseksi, mutta ei välttämättä ikuisesti. Mainitsemienne seurakuntavaalien lisäksi kohta on myös eduskuntavaalit, jossa valitaan päättäjät myös tämän olotilan mahdolliseen muuttamiseen. On siis tärkeää varmistaa, miten kansanedustajaehdokkaat näihin asioihin suhtautuvat. Tästä kulttuuriimme upotetusta kirkon hegemoniasta on jo korkea aika päästä vapaammille vesille.

Raimo Rintamäki

Asiasanat

Uusimmat