Mielipiteet

Vanhukset ja lapset

On todella tärkeää tuoda yhteiskuntamme epäinhimillisyyksiä esille. Meillä kaikilla on oikeus inhimilliseen elämään. Se, että meillä on hyvä olla, voimme elää huolista vapaana, pitäisi olla kaikkein tärkeintä. Meillä ei ole nyt hyvä olla, ei ainakaan kaikilla.

En oikein tiedä, miten tuo onnellisuus kansassamme näkyy, meidänhän pitäisi olla onnellinen kansa. Meistä voi tulla onnellisia, jos vain oppisimme ymmärtämään sen, mikä on ihmisen olemassaolon yksi perimmäisistä tarkoituksista. Miksi se on niin vaikea nähdä? Esimerkiksi vanhus ei ole pelkästään hoivan ja avun kohde, hän on ensisijaisesti ihminen, jolla on pitkä ja monin tavoin rikas elämä takanaan. Vanhuksillakin on tarve tulla hyväksytyksi ja kokea olevansa arvokas.

Ongelmia ikävä kyllä aiheuttaa muistin menetys ja pitkäaikaissairaudet. Muistisairaan ja kivuista kärsivän elämän sisään on vaikea päästä.

Elämmekö me liian pitkään? Elämämme loppuvuodet tulisi olla rakkauden täyttämiä! Viimeistään silloin! Me kaikki pelkäämme muistimme menetystä ja sairauksia. Vanhuus ei tule yksin.

Keskustelu on kääntynyt ehkä liikaa vanhuksiin, emme saa unohtaa lapsia! Lapsillamme on paha olla, eikä se välttämättä johdu pelkästään vanhemmista, joita syyllistetään aivan liikaa. Kaikkein tärkeintä lapsille on rakastava ja lämmin syli, olkoon se syli kenen tahansa, kunhan lapsi tuntee olevansa hyväksytty ja rakastettu.

Vuonna 2016 lasten oikeuksien päivänä Juha Rehula pyysi anteeksi aiemmin huostaan otetuilta lapsilta Finlandia-talolla pidetyssä tilaisuudessa. Onko lastemme tilanne nyt parempi, kun edelleen on n. 18 000 lasta huostaanoton piirissä ja perheillä on monenlaisia ongelmia. Kuka näiden lasten asioita ajaa?

Birgitta Wulf

Uusimmat