Mielipiteet

Varo haittaisänmaallisuutta

Halla-aho tykkää pistää ihmisiä järjestykseen sen mukaan, tuottavatko vai kuluttavatko he yhteiskunnan resursseja. Arvottamiskiima on sittemmin tarttunut laajalle, mutta perin nössöllä tavalla: Vanhassa kunnon natsi-Saksassa sentään oltiin valmiina uhraamaan sairaat, vanhukset, vammaiset ja muutkin, jotka eivät yhteiskunnalle tuottaneet mitään laskennallista arvoa. Suomessa taas arvotetaan ihmisiä lähinnä sen mukaan, mistä maankolkasta he ovat. Ja näin keksittiin puhua haittamaahanmuutosta. Mutta puhutaan sen sijaan haittaisänmaallisuudesta, jossa pelko väritetään rohkeudeksi ja valheet vaihtoehtoisiksi totuuksiksi. Haittaisänmaallisuus tarjoaa yksinkertaisia ongelmia ja niihin yksinkertaisia ratkaisuja. Siellä ei faktat paina, eikä mitään monimutkaisuutta hyväksytä.

Haittaisänmaallinen penää keskustelua, mutta ei suostu keskustelemaan joutuessaan pienenkin haasteen eteen. Hän aloittaa älämölön, huutamisen ja haukkumisen. Kaikki on nähtävä juuri haittaisänmaallisen tavalla tai muuten joutaa navetan taakse. Siinä sivussa tolkun ihminen katsoo vierestä, kun isänmaan perusta rapautuu ja alkaa uskoa ääntä, joka kovinta meteliä pitää.

Maahanmuutto ei suinkaan ole ainoa asia, mitä haittaisänmaallinen vastustaa. Nyt siihen on nivoutunut ilmastonmuutos, kaiketi varmaankin siksi, että poliittinen vastapooli on ilmastosta ja maailmasta huolissaan. Riittää, että media heittää klikkihuoraten yhteydestään irrotetun ajatuksen “lihaverosta” tai polttomoottorin päästöjen rajoittamisesta, niin jo ollaan julistamassa, kuinka haittaisänmaallinen aikoo syödä lihaa enemmän ja käyttää autoaan ympäri vuorokauden ihan vain kiusallaan. Toisaalta hän ei usko, että Suomi voi mitenkään vaikuttaa ilmastoon, mutta samalla hän kuvittelee oman vanhan farkku-Volvon käyttämisen ja possun syömisen olevan painava kannanotto. Kenelle?

Jos koko Eurooppa jaetaan viiden miljoonan asukkaan alueisiin, voisi kaikki todeta, että alueiden yksittäinen vaikutus globaaliin ilmastoon on olemattoman merkityksetön. Ja siinä he kaikki ovat oikeassa, mutta muutos tuleekin yhdessä. Jos nämä alueet yhdessä päättävät tehdä asialle jotain, on muutos mahdollinen. Ulkopuolelle jäävät, omaan erinomaisuuteen uskovat dorkat kakarat eivät paljon eroa kiukuttelevasta dieselillä possunsa grillaavasta haittaisänmaallisesta.

Tästä on EU-vaaleissa pitkälti kysymys: Halutaanko asioistamme päättämään henkilöitä, jotka haluavat hajottaa yhteistyön kiukuttelemalla ja syyttämällä kaikkia muita kaikesta vai heitä, jotka kaikista EU:n ongelmista huolimatta haluavat muuttaa systeemiä paremmaksi ja tehdä asioita yhdessä? Toki odotan näkeväni mielipuolisopan, jossa haittaisänmaalliset kautta EU:n muodostavat yhteisen ryhmän, jossa jokainen ajaa vain isänmaansa asioita – jollain tavalla yhdessä. Siinä on viihdearvo kohdillaan, mutta tokkopa heidän hallitsemassaan maailmassa kukaan oikeasti tahtoisi asua.