Mielipiteet

Vatjan kieltä puhuvat vähissä – Elämme aikaa, jolloin jälleen yhden suomensukuisen kansan kieli vaikenee

Vatja ja vatjalaiset olivat itsenäisiä vielä 1000-luvulla. Novgorod käännytti heidän kristinuskoon 1100-luvulla ja Vatja muodosti viidenneksen Novgorodin hallinnossa. Vatjalaiset on itämerensuomalainen kansa, joka puhuu lähinnä viroa muistuttavaa kieltä.

Väestönlaskennassa vuonna 1848 heitä oli 32 kylässä 5148 henkeä, mutta vuonna 1926 enää 705. Sota-aikana 1942 heitä on ollut 500. Väestönlaskennassa vuonna 2010 vatjalaisia oli 64. Arvo Survo arveli myöhemmin heitä olevan noin 14. Tänä vuonna Survo totesi vatjaa puhuvien lukumääräksi 4. Kieltä osaavia perheenjäseniä on noin 100. Vatjan kieli on vaarassa sammua.

Elämme aikaa, jolloin jälleen yhden suomensukuisen, äidinkielenään vatjaa puhuvan kansan kieli vaikenee. Juuri viime vuonna todettiin liivinkielen sammuneen, mutta samalla voitiin todeta myös, että liiviläisyys elää, nuoret harrastavat kieltä, vaikka äidinkieli onkin latvia. Uhanalaisia ovat myös kaikki vähemmistökielet Venäjällä.

Vatjalaisten asuma-alue on Suomenlahden eteläpuolella Laukaanjoen tuntumassa. Samalla alueella asuvat inkerikot ja inkeriläiset, Alue on lähellä Viron rajaa.

Vatjalaisten luokse on vaikea matkustaa, sillä seutu on sotilasaluetta, jonne matkustamiseen tarvitaan lupa.

Sodat ovat johtaneet suuriin väestönkuljetuksiin. 1500 vatjalaisia vietiin Latviaan sotavankeina 1400- tai 1500-luvulla. Tunnettuja ovat II maailmansodan jälkeiset kuljetukset, ja niin onkin esim. Siperiassa suuri määrä Baltiasta kotoisin olevia ihmisiä.

Vatjan kieltä ovat tutkineet ainakin August Ahlqvist ja Lauri Kettunen. Ahlqvist laati vatjankielen sanakirjan, jonka nimi on Votisk grammatik, Vatjalainen kielioppi.

1830-50-luvuilla vatjankieltä tallensivat Kattilan kirkonkylän seutuvilla mm. Elias Lönnrot ja D.E.D. Europaeus. Haastattelijat saivat kuunneltavakseen Kattilassa syntyneen Anna Ivanovnan, joka tunsi kansanrunoutta ja itkuvirsiä. Netissä kerrotaan, että akateemikko A.J. Sjögren sai ensimmäisenä tutkijana tavata Annan vuonna 1831.

Eläkkeelle siirtynyt Arvo Survo työskentelee suomensukuisten kansojen hyväksi ja on valmistelemassa kirjaa myös vatjankielisille. Hän on käynyt vatjalaisten luona Inkerin kirkon pappina ja kertoi, että väkeä tilaisuuksiin tulee useita kymmeniä.

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti