Mielipiteet

Viattomien lasten päivä – Joulunjälkeiset päivät eivät ole idylliä

Jouluseimi. Kuva: Anja Filppula = AF
Jouluseimi. Kuva: Anja Filppula = AF

Viattomien lasten päivä 28.12. on alun perin neljäs vanhoista joulunpyhistä. Sitä on vietetty kuningas Herodeksen surmauttamien betlehemiläislasten muistoksi. Kun Herodes kuuli puheet uuden kuninkaan syntymästä, hän halusi varmuuden vuoksi tappaa kaikki kahta vuotta nuoremmat pojat, mahdolliset kruununtavoittelijat.

Marian ja Joosefin paosta Egyptiin Jeesus-lapsen kanssa on monta legendaa. Tässä niistä yksi: Pyhä perhe oli pakenemassa takaa-ajavia Herodeksen sotilaita, kun Maria huomasi vainoojien olevan saamassa heidät kiinni. Hän juoksi lapsi sylissään epätoivoisena kallioluolaan.

Silloin tuli hämähäkki ja kutoi tiheän verkon luolan suulle.

Takaa-ajajat aikoivat tutkia luolan, koska arvelivat, etteivät pakenijat olisi minnekään muualle ehtineet. Kun he huomasivat ehjän hämähäkinverkin luolan suulla, he eivät viitsineet mennä luolaa tutkimaan. Pakenijat pelastuivat.

Aikoinaan kolmas joulupäivä, Johannes Evankelistan päivä, ja neljäs joulupäivä, Viattomien lasten päivä, katsottiin arki- eli pikkupyhiksi: eivät niin pyhiä, etteikö töitä olisi tehty, mutta ei niin arkisia, että kaikki työnteko olisi ollut sopivaa. Tammelassa oli tapa, että kun joku suunnitteli uuden rakennuksen tekoa, hän kutsui kylän ja naapurikylänkin isännät joulun pikkupyhinä hirsiä vetämään kestiten heitä kiitokseksi.

Talolliset toivat myös metsistään itsellisille ilmaisia puita. Urjalassa sepät, suutarit ja räätälit pitivät hekin puutalkoita näinä pikkupyhinä.

Arkipyhien talkootöiden päätteeksi nuorison ohjelmassa olivat leikit ja tanssit. Samuli Paulaharju kertoo, että jos tansseille sopivaa taloa ei löytynyt, leikittiin panttileikkejä, kätkettiin sormusta ja oltiin sokkosilla. Kun pojat aloittivat sylipainin, tytöt vetäytyivät tuvassa syrjään. Hämeessä pikkupyhinä kuljettiin paikoin talosta taloon pitkä riuku olalla. Se vedettiin tuvan ikkunasta sisään ja uhattiin vääntää sillä uuni nurin, ellei talosta löytyisi kestitystä. Hauskanpidolla verotettiin talon runsaita jouluruokia.

Hallitusmiehet pyrkivät jo 1500-luvulta lähtien rajaamaan kirkollisten juhlapäivien määrää. Kustaa III:n määräys 1772 pyhäpäivien siirrosta tai lakkauttamisesta ei noin vain muuttanut vuosisataisia kansantapoja.

Jokioisten kartanostakin valitettiin, miten huonon elämän väenkokoukset vain jatkuvat juhlapäivien lakkautuksesta huolimatta. Työpäiviä piti olla enemmän.

Joulunjälkeiset päivät eivät ole idylliä: kuoliaaksi kivitetystä Stefanuksesta tuli ensimmäinen marttyyri, Pyhä Tapani. Kolmannen joulupäivän Johannes Evankelista sai todeta Jeesuksesta: Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Neljäs joulupäivä muistuttaa, että YK:n ihmisoikeuksien julistus ei ole voinut estää sortoa ja väkivaltaa, nälkää ja puutetta. Herodesta paenneen perheen kohtalon jakavat miljoonat pakolaiset. Hyvinvointivaltiossakin moni lapsi jää ilman aikaa ja rakkautta.

Tämän päivän kohdalla on vuodesta 1973 ollut kalenterissa etunimi Piia. Sen pohjana on latinan sana pia, feminiinimuoto sanasta pius: velvollisuudentuntoinen, hurskas, pyhä, oikeudenmukainen, lempeä, laupias, uskollinen. Yhden sanan monet käännösvaihtoehdot saavat miettimään, voisimmeko tehdä tätä yhteistä maailmaamme paremmaksi niin aikuisille kuin lapsillekin.

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti